Tampereen yliopisto käyttää veronmaksajien rahoja spekulaatioihin vaihtoehtohoidoista


Tampereen yliopisto järjestää 11.11 seminaarin uskomushoidoista. Tilaisuuden yhtenä pääpuhujana on Pauliina Aarva, joka on juuri julkaissut kirjan Parantavat energiat. Sattumalta tilaisuus edistää hyvin kirjan myyntiä. Muistamme hyvin, että energiaa tutkitaan fysiikan laitoksella, ei terveystieteiden laitoksella eikä mitään parantavia energioita ole oikeasti olemassa.

Tilaisuuden järjestäjät käyttävät vaihtoehtohoidoista leikkisästi sanaa täydentävät hoidot, vaikka tämä termi edellyttää tieteellistä näyttöä edes pikkuriikkisestä tehosta. Tilaisuuden toisena järjestäjänä toimii Suomen Integratiivisen Lääketieteen Foorumi. Siis mikä? Intergatiivinen lääketiede on funktionaalisen lääketieteen laajennus. Tiedättehän. Funktionaalinen lääketiede on se ”rahat pois tyhmiltä” jymäytys, joka toi perinteisen lääketieteen kylkeen antioksidantit silloin, kun luultiin, että niillä on syötynä terveysvaikutuksia. Potilaille myytiin lisäravinteita ja vitamiineja ja saatiin liikevaihtoa mukavasti kasvatettua. Integraalinen lääketiede on vie jujun pitemmälle. Se liittää perinteiseen lääketieteeseen kaiken mahdollisen humpuukihoidon.

Kuten hyvin tiedämme, huhaa toimii sitä paremmin, mitä kaukaisemmat juuret sillä on. Niinpä integraalisella lääketieteellä on juuret antiikissa. Jos tutustuu tämän huuhaan teoriaan tarkemmin, törmää outoihin käsitteisiin, jotka ovat nykyihmiselle ja nykytieteelle ihan tuntemattomia kuten ”koherenssintunne”, salutogeeninen”, ”hygiogeneesi”. Kyse on tieteellisestä jargonista, jolla yritetään hämätä kuulijaa luulemaan, että kyse olisi todellisesta tieteestä. Integratiiviset lääkärit kiittävät valtiota ja Tampereen yliopistoa vetoavusta ja mediaa ilmaisesta arvokkaasta palstatilasta. Ketä kiinnostaa sellaiset asiat kuin esimerkiksi Sote-uudistus, kun voi pitää seminaaria uskomushoidoista.

Seminaarin alustusten aiheena on mm. Täydentävien hoitojen asema Euroopassa, Terveydenhuoltohenkilökunnan (virheelliset) CAM-asenteet, Salutogeeninen terveyden teoria ja tutkimus eli siis hölynpöly. Kun yliopistojen määrärahoja leikataan, niin minä tiedän yhden hyvän säästökohteen.

PS 12.11.2015

Tutkijoilla riita vaihtoehto­hoitoja käsittelevästä seminaarista: ”Yliopiston varojen väärinkäyttöä”

Taikauskon pelko leimaa vaihtoehtohoidot

Tilanne onkin paljon pahempi kuin luulin. Kautta yliopistolaitoksen noudatetaan tieteen perussääntöjä. Tässä seminaarissa ei niitä noudateta. Perustelut seminaarin järjestämiseksi kumpuavat uskomushoitojen tavoista – ei tieteelliseltä pohjalta niin kuin yliopistossa pitäisi. Tänään Pauliina Aarva vastaa Helsingin Sanomissa kritiikkiin sanomalla, että ”mikä estää avoimen keskustelun toimiviksi osoittautuneiden hoitomuotojen hyödyntämisestä tavanomaisten terveyspalvelujen rinnalla”. Tämä retoriikkatyyli on käytössä uskomushoidoissa. Pauliina Aarva väittää, että olisi olemassa toimiviksi osoittautuneita hoitomuotoja. Uskomushoidot ovat kuitenkin niitä, jotka ovat joko osoitettu toimimattomaksi tai niiden toimivuudesta ei ole mitään näyttöä. Uskomushoidoilla rahaa tienaavat ovat vain ottaneet tyyliksi pokkana väittää, että uskomushoidoista olisi tieteellistä näyttöä. Homeopaatit valehtelevat ihan pokkana julkisestikin, ei pelkästään kahden kesken vastaanotolla, että homeopatiaa on tutkittu paljon ja siitä on paljon positiivisia tutkimuksia. Paullina Aarva yhdistää lauseeseensa tyyppilliseen tapaan jonkin sellaisen totuuden kuten ”mikä estää avoimen keskustelun”. Avoimen keskustelun tarpeellisuuttahan on yleensä mahdotonta kiistää. Samoin on mahdonta kiistää, etteikö esimerkisi kokonaisvaltainen hoito olisi hyvä juttu. Tai potilaaan kuunteleminen jne. Tässä tapauksessa avoimen keskustelun tarpeellisuus voidaan todellakin kiistää sillä, SE TEHDÄÄN VERONMAKSAJIEN RAHOILLA. Uskomushoitajat ovat ottaneet myös sen taktiikan, että hoitoja käytetään perinteisen lääketieten rinnalla. Tällöin asiakkailta hämärtyy täysin, kumpi hoito oikein tehoaa ja asiakastyytyväisyys ja rahavirrat ovat suurempia.

Uskomushoitoja on tapana myös perustella käyttäjämäärillä, kuten Pauliina Aarva tekee, mitä enemmän käyttäjiä, sitä parempi uskomushoito. Ajatelkaa, jos vaikka Buranaa markkinoitaisiin samalla periaatteella, niin mihin se johtaisi. Tietysti TARPEETTOMAAN ylikäyttöön, mikä onkin uskomushoitajien tavoite. Perusteluna väite on terveydenhoidossa kestämätön, mutta taikauskohoitoihin se sopii kyllä hyvin.

Tyypilliseen uskomushoitajien tapaan Pauliina Aarva esittää, että ihmsten oma kokemus tervehtymisestä otetaan huomioon. Uskomushoitajilla ei nimittäin ole mitään muuta perustetta esittää, sillä kliinistä kokeista ei saada mitään tukea uskomushoitojen tueksi. Samalla nämä puoskarit väittävät, että perinteisessä lääketieteessä ei otettaisi huomioon potilaan omia tuntemuksia. Diabetespotilaalta kysytään aina, millainen olo sinulla on. Pelkillä potilaskokemuksilla ei pötkitä pitkälle, mutta esimerkiksi syöpähoidoissa ei voida tehdä plasebokontrolloituja tutkimuksia, niin kyllä potilaskokemukset ovat käytössä myös perinteisen lääketieteen saralla, mutta niiden käsittelyyn on kehitetty tieteellsiä menetelmiä. Uskomushoitajat käsittelevät asiat päässään niin kuin K-kauppias asiakaspalautetta. Oman kokemuksen yleistämistä kutsutaan induktiiviseksi päättelyksi, eikä sen totuusarvo ole kummoinen. Sen luulisi myös dosentti Pauliina Aarvan tietävän.

Laitoksen johtaja Juha Teperi on ihan pihalla. Hän kehtaa väittää, että ”Me emme ole ajamassa mitään asiaa tai kauppaamassa mitään hoitoja.” Kuitenkin seminaarin toisena järjestäjänä on Suomen Integratiivisen Lääketieteen Foorumi, jolla on oma poikkeuksellinen lähestymistapa uskomushoitoihin ja tätä salutogeenistä lähestymistapaa esitellään seminaarissa. Johtaja kehtaa väittää, että kysessä on tutkimusseminaari, vaikka suosion takia seminaari on jouduttu siirtämään isoon saliin, jotta kaikki kiinostuneet uhrit pääsevät kuuntelemaan markkinointia. Tutukimusseminaari voisi olla rajoitettu pieneen joukoon osallistujien osalta.

Seminaarin puolustajien perustelut eivät kestä tieteellistä tarkastelua, mutta ovat hunajaa uskomushoitoihin hurahtaneille maallikoille.

Tämä on yksi tutkimus, jota Pauliina Aarva haluaa seminaarissa käsitellä. Kuten huomaamme tutkimuksen johtopäätökset ovat, että tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta voitasiin tehdä johtopäätöksiä. Pauliina Aarva on kuitenkin tutkimuksen kokotekstistä poiminut sellaisen osajoukon tietoja, joka näyttää hyvältä. Tämä on vaihtoehtohoitajien tapa käsitellä tieteellistä tutkimusta, näin ei yliopistossa tutkimuksista kerrota. Pauliina Aarva poimii tuloksista käyttäjäkokemus osuuden, jolloin tulokset näyttävät uskomattomat hyvältä. Näin kuitenkin käy aina. Kun uskomattoman paljon uskomushoidosta maksaneelta potilaalta kysytään, oliko hoidosta hyötyä, niin postiiviset vastausprosentit ovat aina korkeita. Potillat eivät pysty erottamaan, mikä tehosta on plaseboa, mikä itseparantumista ja mikä perinteisen lääketieteen aikaansaamaa tulosta. Potilasjoukosta puuttuvat ne, jotka ovat lopettaneet uskomushoidon käytön tehottomana. Yliopistoissa nämä asiat tajutaan. Siksi tämä seminaari ei täytä yliopistovaatimuksia.

13.11.2015

Minkälainen pitäisi olla yliopiston vaihtoehtohoitoja käsittelvän seminaarin sisältö oikeasti?

Seminaarissa pitäisi käsitellä sitä, missä tilanteessa vaihtoehtohoidot haittaavat perinteistä hoitoa. Pitäisi käydä läpi sellaisia vertaisarvioiduissa tiedelehdissä julkaistuja tutkimuksia, joiden vaihtoehtohoitajat väittävät olevan osoitus menetelmän tehosta. Pitäsi miettiä, miten rohkaistaan potilasta kertomaan hoitohenkilökunnalle, jos he käyttävät vaihtoehtohoitoja. Miten ehkäistään, ettei vaihtoehtohoitoihin turvautuvien oikea hoito viivästy? Miten lisätään suuren yleisön tietoisuutta niistä tempuista, joilla vaihtoehtohoitoja tuodaan perinteisen lääketieteen rinnalle?

Mainokset