Äiti tuomittiin omien kätkytkuolleiden lastensa murhasta tilastovirheen takia


Asianajaja Sally Clarkin ensimmäinen poika kuoli äkisti muutama viikko syntymänsä jälkeen vuonna 1996. Kun Clarkin seuraavakin poika kuoli samanlaisissa oloissa vuonna 1998, Clark pidätettiin epäiltynä kahden oman lapsensa murhasta.

Oikeudenkäynnissä kuuluisa lastentautien professori Roy Meadow esitti tilastollisen todisteen. Todennäköisyys sille, että hyvinvoivassa perheessä sattuisi kaksi kätkytkuolemaa on yksi 73 miljoonasta (1:73 000 000). Englannissa sattui yksi kätkytkuolema 8543 vauvaa kohden, jolloin todennäköisyys kahdelle peräkkäiselle kätkytkuolemalle samassa perheessä oli 8543 x 8543 = 73 000 000.

Clark tuomittiin marraskuussa 1999 juryn äänin 10-2 elinkautiseen vankeuteen. Media laajalti pilkkasi häntä lapsenmurhaajaksi ja humalahakuiseksi juomariksi.
”Meadowin lain” mukaan, jonka hän julkaisi arvostetussa kirjassa ”ABC of Child Abuse”, yksi lapsen kuolema on tragedia, toinen epäilyttävää ja kolmas murha, ellei toisin todisteta. Meadowin lain olivat hyväksyneet lääkärit, lakimiehet ja poliisi.

Mikä jutussa mättää?

Ensin kiinnittää huomiota siihen, että todennäköisyys kahdesta peräkkäisestä kätkytkuolemasta vaikuttaa todella pieneltä, lähes mahdottomalta tapahtumalta. Meadow kuvaili asiaa niin, että Englannissa moinen voisi sattua kerran sadassa vuodessa. Sitten voi juolahtaa mieleen ajatus, että kyllä kahden oman lapsen surmaaminenkin on aika harvinainen sattumus.

Jos noppaa heitetään kaksi kertaa peräkkäin, niin mahdollisuus saada kummallakin kerralla numero 6 on 6 x 6 = 36, siis yksi kolmestakymmenestä kuudesta. Tämä edellyttää, että edellinen nopanheitto ei vaikuta seuraavaan nopanheittoon toisin sanoen nopanheitot ovat riippumattomia toisistaan. Mutta hetkinen, ovatko kätkytkuolemat riippumattomia toisistaan?

Voihan hyvinkin olla, että kätkytkuoleman taustalla on tuntemattomia geneettisiä- tai ympäristötekijöitä, jotka altistavat kätkytkuolemalle, niin että toinen tapaus perheen sisällä tulee paljon todennäköisemmäksi. Itseasiassa helmikuussa 2001 Manchesterin yliopiston tutkijat löysivät kätkytkuolemageenin, vain kaksi vuotta tuomion jälkeen. Salfordin yliopiston matematiikan professori Ray Hill käytti laajaa tilastoa Englannin kätkytkuolemista ja päätteli, että ensimmäisen kätkytkuoleman jälkeen toisesta tulee huomattavan paljon todennäköisempi, 10-22 kertaisesti. Hill laski kaksoiskätkytkuoleman todennäköisyydeksi 1:130 000.

Syyttäjän virhepäätelmä

Syyttäjän virhepättelmä lienee tavallisin tilasto- ja argumentointivirhe. Virhepäätelmän tiedetään useita kertoja johtaneen jälkikäteen virheelliseksi katsotun tuomion antamiseen. Jos ensin osoitetaan, että epäilty on jokin todisteen nojalla hyvin epätodennäköisesti syytön ja jos sitten tästä tehdään johtopäätös, että epäillyn täytyy olla syyllinen, niin silloin tehdään syyttäjän virhepäätelmä. Tällainen virhepäätelmä tehdään helposti juuri tällaisessa tapauksessa kuin Sally Clark, jossa on kaksi realistista vaihtoehtoa: kaksoiskätkytkuolema tai murha. Jos jury hyväksyy, että on vain 1:73 miljoonan mahdollisuus, että tapahtuu kaksoiskätkytkuolema ja että siksi on sama mahdollisuus, että Sally Clark  ei ole syyllistynyt murhaan, niin on helppo antaa tuomio.

Tämä päättely on virheellinen. ”Mikä on todennäköisyys, että nämä kaksi kuolemaa ovat luonnollisia?” on epäoleellinen kysymys. Oleellinen kysymys on ”onko todennäköisempää, että nämä kaksi kuolemaa tapahtuivat luonnollisesti vai väkivallan seurauksena”. Jotta jury olisi voinut saada vastauksen tähän kysymykseen, olisi pitänyt myös arvioida, kuinka todennäköisiä vaihtoehtoiset selitykset kuten ”äiti tappaa kaksi ensimmäistä lastaan” ovat ja tätä olisi sitten pitänyt verrata tapaukseen ”luonnollinen kuolema”. Terve järki sanoo, että biologisen vanhemman tekemä kaskoismurha on myös hyvin harvinainen tapaus. Itseasiassa valmistelutuomioistuimessa Professor Emery todisti omien tutkimustensa perusteella seuraavaa toisesta kuolemasta samassa perheessä: 1/3 johtuu harvinaisesta, mutta tunnetusta luonnollisesta syystä, 1/3 voidaan liittää lapsen pahoinpitelyyn ja 1/3 oli todellisia kätkytkuolemia.

Kaksi kolmasosaa kuolemista sattui siis luonnollisista syistä ja 1/3 väkivallan seurauksena. Jos siis katsotaan vain tilastoja, niin todennäköisyys syyttömyydelle oli siis 2:3 eikä 1: 73 miljoonaa eli oli todennäköisempää, että syytetty oli syytön kuin syyllinen.

Monet lehdet raportoivat, että 1:73 miljoonaan laskelma oli todennäköisyys, että Clark on syytön.  1:73 miljoonaa laskelmaa ei siis pidä käsittää todennäköisyydeksi Clarkin syyttömyydestä. Englannissa syntyy 650 000 lasta joka vuosi. Jos todennäköisyys on professori Hillin tarkistuslaskema 1:130 000, niin joka vuosi tapahtuu noin 5 kaksoiskätkytkuolemaa. Jos oltaisiin haluttu laskea todennäköisyys Clarkin syyttömyydelle, juryn olisi pitänyt punnita suhteellista todennäköisyyttä kahden kilpailevan selityksen kanssa lasten kuolemille. Vaikka kaksoiskätkytkuolema on hyvin harvinainen, niin kaksoisvauvamurha on todennäköisesti vielä harvinaisempi, joten todennäköisyys Clarkin syyttömyydelle oli varsin korkea. Hill laski vedonlyöntisuhteen kaksoiskätkytkuolemalle ja kaksoisvauvamurhalle olevan jotain välillä 4,5:1 ja 9:1.

Hill kiinnitti huomiota myös siihen, että Meadow otti huomioon Clarkin perheen kolme avaintekijää, jotka tekevät kätkytkuolemasta harvinaista. Mutta kätevästi Meadow sivuutti tekijät kuten että molemmat Clarkin vauvat olivat poikia, mikä tekee kätkytkuolemasta todennäköisempää. Hill laski todennäköisyyden yhdelle kuolemalle olevan 1:3500 eli paljon suurempi kuin Meadownin 1:8500. Jos pariskunta on hyvinvoiva, vakaassa parisuhteessa eivätkä tupakoi, niin silloin syytäjän väitteen mukaan luonnollisen kuoleman mahdollisuus on voimakkasti vähentynyt ja epäsuorasti, että mahdollisuus siihen, että kuolemat olivat murhia, on voimakkasti lisääntynyt. Hill huomauttaa, että tämä kuvio on täysin väärä, koska samat tekijät, jotka vähentävät perheen riskiä kätkytkuolemiin vähentävät myös riskiä murhaan.

Clark vapautettiin vankilasta kahden vetoomustuomioistuimen käsittelyn jälkeen vuonna 2003 kolmen vankilavuoden jälkeen. Sitten käynnistettiin satojen vastaavien jutujen läpikäyminen. Kaksi muuta, jotka oli tuomittu lapsiensa murhasta, Donna Anthony ja Angela Cannings saivat tuomionsa peruttua ja he vapautuivat vankilasta. Trupti Patel, jota syytettiin kolmen lapsensa murhasta, vapautettiin syytteistä. Kaikissa näistä tapauksissa, Roy Meadow oli todistanut monen kätkytkuoleman epätodennäköisyydestä samassa perheessä, vaikka hänellä ei ole mitään tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan koulutusta.

Poliisin tytärtä, asianajajan vaimoa, asianajaja Sally Clarkia kohdeltiin lapsenmurhaajana tylysti vankilassa. Hän ei koskaan toipunut traumaattisesta kokemuksesta, vaan kuoli vuonna 2007 alkoholimyrkytykseen.

Tuomio

Vetoomustuomioistuimen vapauttava päätös

Matematiikan professori kiinnitti huomiota Sally Clarkin tapauksen tilastollisiin virhepäätelmiin vuonna 2002

Matematiikan professori kiinnitti huomiota Sally Clarkin tapauksen tilastollisiin virhepäätelmiin vuonna 2002

Mainokset