Magneettimedian käyttämät jymäytystemput: esimerkkinä aspartamiinijuttu


Aspartamiinin rakenne

Aspartamiini, kiistelty makeutusaine


Magneettimedia julkaisee muka valtamediassa vaiettuja juttuja, mutta käyttää kirjoituksissaan sellaisia keinoja, joita ei voida hyväksyä. Tässä artikkelissa kiinnitetään huomiota lehden jutuissa usein toistuviin tekniikoihin.

Aspartamiinista kertova juttu väittää otsikossaan, että aspartamiini vahingoittaa aivoja. Jos väite pitäisi siis paikkaansa, niin tietenkin tuote olisi heti kielletty. Väite on siis perätön, mutta millä keinoin Kärkkäinen yrittää saada juttuunsa jotain uskottavuutta?

Lehti lähtee liikkkeelle siitä, että aspartamiinin markkinointimateriaalissa painotettaisiin aineen luonnollisuutta. Minä en ole tällaista materiaalia koskaan nähnyt. Olen aina tiennyt, että aspartamiini on keinotekoinen makeutusaine. Tässä siis yritetään piiloväittää, että paha ahne valmistaja yrittäisi harhauttaa kuluttajia. Näkökulma on tuttu niin sanotusta Big Pharma -salaliittoteoriasta. Varmaan jossain on joku lappunen olemassa, josta voi tehdä sen johtopäätöksen, että aine olisi muka luonnollinen. Mutta väittämällä, että yleisesti aspartamiinin keinotekoisuus salattaisiin, on tietenkin vain pötyä. Väitettä ei voi todistaa perättömäksi täydellisesti, mikä on yksi keskeinen tekniikka Magneettimedian kirjoituksissa. Voidaan puhua harhaanjohtavasta väitteestä, jolla ei pyritä totuuteen.

Lehti kehtaa myös väittää, että on olemassa tutkimuksia, joiden mukaan aspartamiini ei ole turvallinen. Tällaisia tutkimuksia ei ole eikä artikkelissa pystytä nimeämään yhtään tutkimusta. Siis silkkaa palturia. Lehdessä on usein täysin perättömiä väitteitä.

Elimistössä aspartaami hajoaa asparagiinihapoksi, fenyylialaniiniksi ja metanoliksi. Metanoli puolestaan hapettuu formaldehydiksi ja edelleen muurahaishapoksi. Metanolin ja formaldehydin hajoamissykli on elimistössä hyvin nopea eikä niitä pääse kerääntymään elimistöön. Magneettimedia jättää jutussaan kertomatta, että aspartaamista saatavat asparagiinihappo-, fenylialaniini- ja metanolimäärät ovat kuitenkin olemattomia verrattuna muusta ravinnosta saataviin määriin. Lehti keskittyy kertomaan metanolin ja formaldehydin haitallisista vaikutuksista, vaikka aineeita syntyy vähemmän kuin mitä on joissain hedelmämehuissa. Myrkyllisen aineen pitoisuus on aina keskeinen asia, oli kyse sitten aspartamiinin metanolista tai äidinmaidon dioksiinista. Magneettimedian tekniikka on siis myrkyllisen aineen pitoisuuden salaaminen lukijoilta.

Kirjoittaja kertoo siskostaan, jonka päänsärky loppui, kun hän alkoi vältellä aspartamiinia. Tässä on tyyppillinen yksilötarina, jolla ei ole todistusarvoa. Yksilötarinoilla voidaan markkinoida monia toimimattomia tuotteita kuten laihdutusvalmisteita ja Valkeen huuhaa korvavaloa. Yksilötarinat eivät ole valehtelua, mutta niillä ei ole mitään todistusvoimaa tieteellisessä mielessä. Ne ovat vain markkinointia, ei muuta.

Asiantuntijoiden mukaan ongelma on muurahaishappo, jota voi kertyä elimistöön. Lehden mielestä muurahaishappo ei ole ongelma, mutta lehti ei perustele mitenkään väitettä. Ehkä muurahaishapon sivuuttaminen johtuu siitä, että ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa, muurahaishapoa hajotetaan nopeammin kuin sitä syntyy aspartamiinista.

Metanolin määrässä lehti vetoaa Woodrow Monteen. Monte on pitkän uransa aikan varoitellut metanolista ja kirjoittanut juuri rahakkaan kirjan, jonka mukaan metanoli on syypää lähes kaikkeen: rinta syöpään, MS-tautiin, melanoomaan ja tietenkin autismiin. Näin niillä kirjoilla tehdään rahaa. Pitoisuuden tueksi ei löydy tieteellistä tutkimusta häneltä. Herran Metanolitutkimus on julkaistu medical hyphothesis nimisessä lehdessä. Lehti on sama, missä Valkee Oy julkaisi tutkimuksensa korvavalon tehosta kaamosmasennukseen.

Ja sitten päästään rottakokeisiin. Rottakokeiden tuloksia ei voida suoraan siirtää ihmisiin. Rottakokeet ovat suuri roskatieteen lähde. Rottakokeiden tarkoituksena on selvittää, onko tarvetta tutkia ihmistä jonkin asian suhteen. Siksi kokeissa käytetään hurjia myrkkypitoisuuksia ja kovia menetelmiä. Tarkoitus on saada vastaus: ei tarvetta tutkia ihmistä. Jotta rottakokeen tuloksia ei pääsisi tarkemmin tutkimaan, lehti jättää kertomatta, missä tutkimus on julkaistu ja kuka sen on tehnyt. Alkuperäisessä artikkelissa, josta juttu on käännetty, lähdeviitteitä löytyy joskus. Lehti ei kaihda alkaa luetella kaiken maailman ihmisen sairauksia, vaikka koe tehtiin rotilla. Aikaisemmin jutussa kirjoittaja totesi, että metanolin metabolia poikeaa ihmisellä muista eläimistä, mutta nyt kun käsitellään rottakoetta, niin asia on jo unohtunut.

Alkuperäinen rottakoe on ihan mielenkintoista luettavaa. Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran yksiselitteinen kanta on, että aspartaamin käyttö suositusten rajoissa on turvallista eikä siitä aiheudu haittavaikutuksia muille kuin fenyyliketonuriaa sairastaville. Aspartaamin hyväksyttävä päivänsaanti (ADI) on 40 milligrammaa painokiloa kohden. Se tarkoittaa neljää litraa Coca-Colaa päivässä. Rottakokeessa käytettiin pitoisuustta 75mg/kg eli 8 litraa Coca-Colaa päivässä. Kun tutustuu koko artikkelliin, huomaa, ettei ole lainkaan yksinkertaista selvittää, vapautuuko happiradikaaleja metanolin vaikutuksesta vai ei ja kuinka paljon.

Tutkimustuloksia tulkitessa vedetään myös mutkat suoriksi ja tehdään omia johtopäätöksiä tutkijoiden nimissä. Yksi tällainen johtopätös on, että aspartamiini vahingoittaisi aivoja. Sellaista tutkimusta ei ole olemassa, sellaista tutkimusta ei jutussa esitellä. Kirjoittajat ovat vieneet tavanomaista pidemmälle valtalehdistössäkin yleistyneen harhaanjohtavan otsikoinnin / väliotsikoinnin.

Vuonna 1975 eli lähes 40 vuotta sitten tieteellisten tutkimusten taso ja käytettävät menetelmät olivat nykyistä huomattavasti alkeellisemmat. Siksi tehtyjä tutkimuksia pystyttiin arvostelemaan helposti, tutkimuksiin jäi aukkoja, joita nykyisiä menetelmiä käyttämällä ei jää. Kirjoittaja kertoo 40 vuoden takaisesta aspartamiinin hyväksymisprosessista, vaikka tapauksella ei ole enää mitään vaikutusta nykyaikana.

Artikkelin kirjoittaja on pahamaineinen Dr. Mercola. FDA on monta kertaa joutunut puuttumaan herran touhuihin, koska mies esittää laittomia väitteitä.

Mainokset

Rottakoe oli Ilta-Sanomien luetuin terveysartikkeli vuonna 2012


Rat eRace

Ilta-Sanomat

Ilta-Sanomien vuonna 2012 luetuin terveysartikkeli käsitteli hedelmäsokeria ja sen aivotoimintaa heikentävää vaikutusta. Kyse oli rottakokeesta, rotan aivoista ja rotan muistista. Ilta-Sanomat vain unohti kertoa tämän pienen mitättömän yksityiskohdan.

Rottakokeilla ei ole tarkoitus selvittää ihmisen aivotoimintaa. Tarkoitus on etsiä vinkkejä, mitä mahdollisesti tulisi ottaa huomioon, kun siirrytään tutkimaan ihmistä. Rotan muisti ja aivot eroavat niin paljon ihmisen muistista ja aivoista, ettei suoria johtopäätöksiä voida tehdä, paitsi jos haluaa tehdä roskatiedettä.

Ilta-Sanomat on lainannut jutun Rodale.com sivustolta, joka ei ole erityisen laadukas paikka pihistää juttuja. Sivustolla on seuraava vastuunvapautuslauseke: ”The information presented on this website is not intended as specific medical advice and is not a substitute for professional medical treatment or diagnosis.” Eli he eivät ota vastuuta siitä, mistä kirjoittavat.

rodale.comin jutussa kerrotaan epätarkasti miten, koe tehtiin. Kuitenkin tutkijat tutkivat kahta eri rottaryhmää. Toiselle ryhmälle rottia annettiin fruktoosia veden mukana, toinen ryhmä sai lisäksi annoksen aivoja suojaavaa omega-3-rasvahappoa. Ennen koetta rotat olivat harjoitelleet kulkemaan labyrintin läpi. Kuuden viikon kuluttua ne rotat, jotka eivät saaneet aivoja suojaavaa omega-3-rasvahappoja kulkivat hitaammin labyrintin läpi. Rotat eivät muistaneet reittiä yhtä hyvin.

Ilta-Sanomien jutun perusteella ei kannata muuttaa ruokavaliota, vaan tutkia kokeita, joita on tehty ihmisellä.

Viekö sokeri muistisi? Vie, jos olet rotta.


Viekö sokeri muistisi? kysyy viihteellinen Ilta-Sanomat. Otsikon pitäisi olla ”Hurjalla fruktoosiruokavaliolla olleet rotat eksyivät koelabyrintissä.”

Lehti väittää, että amerikkalaistutkijoiden mukaan makean ahmiminen voi vaikuttaa paitsi vyötäröösi myös muistiisi. Jutussa puhutaan sokerista. Sokeri sana tuo kyllä suomalaisille mieleen ensin valkoisen taloussokerin. Siitä ei tässä tutkimuksessa ollut kyse. Tutkijat tutkivat nimittäin fruktoosia.

Kyse on myös rottakokeesta, tuosta roskatieteen ehtymättömästä lähteestä. Me emme tiedä, kuinka paljon fruktoosia rotille syötettiin ja kuinka paljon tämä vaikutti rottien muistiin. Emmekä sitä, toimiiko rottien muisti samalla tavoin kuin ihmisen muisti. Ehkä näitä asioita valoitetaan sitten, kun tutkimus julkaistaan vertaisarvoidussa lehdessä. Nyt on saatavilla vain tämä mainos:
UCLA study shows high-fructose diet sabotages learning, memory

Jos fruktoosihumalassa oleva rotta muistaa koelabyrintin reitin hieman huonommin kolmen viikon tauon jälkeen ja kuin normaalilla ruokavaliolla oleva lajitoveri, niin tämä ei oikeuta tekemään mitään johtopäätöksiä ihmisen suhteen.

Toivotaan, että julkisuus auttaa tätä pientä tutkimusryhmää saamaan lisää rahaa. Ainakin he vetävät surutta mutkat suoriksi, jotta heidän tutkimuksensa tärkeys ymmärrettäisiin. Craig Neilsen Foundation, Alzheimer’s Association ja Brain Injury Research Center ovat vetäytyneet ryhmän rahoituksesta ja ainoa rahoittaja on enää National Institute of Neurological Disorders and Stroke (NINDS), National Institute of Health.
fruktoosi