Kuinka monta virhettä yhdessä tiedeuutisessa voi olla? – esimerkkinä Ilta-Sanomat


Embed from Getty Images

Ilta-Sanomat uutisoi dieetti tutkimuksesta, jonka kokotekstiversion voi lukea tästä. (kokoversio poistettu, tilalla abstrakti) Uutisessa on joitain virheitä.

  1. Otsikossa väitetään, että tutkimus selvitti, kumpi on tehokkaampi vähähiilihydraattinen vai vähärasvainen dieetti. Valitettavasti dieettien tehon selvittämiseksi tarvittaisiin pidempi aika kuin 6 päivää. Tutkimuksessa tutkittiin laihduttamisen metaboliaa eli aineenvaihduntaa.
  2. Alaotsikossa väitetään, että olisi tutkittu karppausta. Tässä tutkimuksessa rajoitettiin hiilihydraateista saatavaa energiaa 30 % ennen koetta vallinneesta tasosta. Tällöin kyseessä ei ole karppaus, vaan hiilihydraateilla rajoittettu dieetti. Karppauksessa energian saantia rajoitetaan paljon enemmän. Tätä ei voitu tässä tutkimuksessa tehdä, sillä energian saantia rasvasta ei voitu rajoittaa yhtään enempää kuin mitä tehtiin. Tutkimuksessa siis kumpaakin energianlähdettä rajoitetiin 30 %. Rasvoja rajoitettiin niin paljon, että käytännössä tuollaisen dieetin noudattainen on mahdotonta.
  3. Koehenkilöt eivät olleet sairaalloisen ylipainoisia (BMI > 40), vaan vaikeasti ylipainoisia (BMI 35,1 +-1,1).
  4. Ryhmässä oli mukana edustava otos eri-ikäisiä miehiä ja naisia, Ilta-Sanomien mukaan. Ryhmän 9 naisten ikä oli 30-36 ja 10 miehen iät 36-40. Otos ei ole edustava mistään ajateltavissa olevasta perusjoukosta, eikä tutkijat sellaista tavoitelleet.
  5. Koejärjestelyjen kuvauksessa puuttuu olellinen tieto siitä, että koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisesti kahteen ryhmään. Toisen ryhmän energian saantia rajoitettiin hiilihydraateista ja toisen rasvoista. Kokeen toisessa vaiheessa ryhmät vaihtoivat dieettiä.
  6. Hiilihydraattipitoinen dieetti pudotti kiloja enemmän – ei nopeammin.
  7. Tutkimuksen pääviesti on se, että vaikka rasvarajoitteisella ryhmällä veren insuliini ei laskenut, niin kuin hiilihydraattirajoitteisella ryhmällä laski, niin silti rasvarajoitteisen ryhmän läskit sulivat. Hiilihydraattirajoitteisilla dieteillä on aikaisemmin väitetty rasvan palamisen johtuvan insuliinin vähenemisestä. Tämä teoria kumoutuu. Tutkijat ovat arvanneet tutkimuksensa joutuvan Ilta-Sanomien tyyppiseen käsittelyyn. Siksi he matemaattisen mallin avulla ennustavat, että jos diettejä jatkettaisiin, niin erot läskissä tasoittuisivat. Tutkijoiden mielestä niukalla hiilihydraattidieetillä ei ole metabolisia etuja laihduttamisen kannalta.
  8. Ilta-Sanomien mielestä sokerit eivät lihota ja tämän väitteen lehti kehtaa panna tutkijoiden suuhun. Mitään noin hölmöä tutkijat eivät sanoneet. Mieti itse, voitko syödä keksiä ja pullaa miten paljon tahansa lihomatta?
  9. Rasvalla rajoitettu dieetti vähensi Ldl-kolesterolia, mutta olisiko pitänyt kertoa, että hiilihydraateilla rajoitettu dieetti vähensi trigyseridejä.

Yksi asia oli jutussa varmuudella oikein. Jutun tehneen toimittajan nimi Petri Turunen.

THL mokasi uskottavuutensa: karppauksen ja kolesterolin nousun välillä vain heikko ajallinen yhteys


Kolesterol

Kolesterol (Photo credit: Wikipedia)

THL kertoi 31.8. lääkärilehdessäkin julkaistusta tutkimuksestaan, jonka mukaan suomalaisten kolesteroliarvot ovat nousseet.  Tutkimuksessa ei tutkittu lainkaan karppausta, vain kokonaiskolesterolin määrää. Tutkimuksessa ei tutkittu sitä, kuinka paljon karppauksen suosio on noussut samana viiden vuoden tutkimusaikana. Tutkimuksessa ei tutkittu, kuinka paljon karppaajat ovat siirtyneet syömään voita. Tutkimuksessa ei tutkittu kolesterolin nousun syytä, mutta asiasta esitettiin arvauksia. THL päätti iskeä: ”Karppauksesta tulee sydämen kannalta hengenvaarallista, jos hiilihydraatit korvataan kovilla eläinrasvoilla.” Media yhtyi kuoroon.

Muistatte varmaan kun ensimmäiset uutiset narkolepsiasta ja sikainfluenssan mahdollisesta yhteydestä toisiinsa tulivat. Silloin THL julisti, että on löydetty vain ajallinen yhteys näiden kahden seikan välillä. Nyt ei ole tieteellisesti löydetty edes ajallista yhteyttä karppauksen ja suomalaisten kolesterolin nousun välille, sillä karppausta ei tutkittu lainkaan. Finriski tutkimus tehdään viiden vuoden välein. Kolesterolin nousu on siis voinut alkaa jo edellisen tutkimusjakson loppupuolella siis seitsemän vuotta sitten. Karppausbuumin laajuudesta ei ole tutkittua tietoa, mutta voin kulutus kääntyi nousuun kaksi vuotta sitten. Joku voi nähdä ajallisen yhteyden, mutta kuten narkolepsiatapauksessakin pelkkä ajallinen yhteys ei riitä. Eikä sitäkään tutkittu, kuinka paljon voin kulutus johtuu karppauksesta ja kuinkapaljon THL:n arvovallan rapautumisesta.

Helsingin yliopiston ravitsemustieteiden professori Mikael Fogelholm kehoittaa odottamaan tutkimustuloksia. Tämä on harvinaista, sillä yleensä korppi ei korpin silmää noki eikä asianajaja toista asianajajaa eikä lääkäri lääkäriä. Fogelholmin mielestä kokonaiskolesteroli on yksittäisenä sydänriskiennusteena huono, ja pikemmin on tutkittava sitä onko hyvän ja huonon kolesterolin suhteessa tapahtunut muutoksia.

Suomalaisten kolesterolitaso on voinut alkaa nousta muistakin syistä kuin karppauksesta tai kaikkien syiden yhteisvaikutuksesta. Muita syitä voivat olla väestön lihominen, kolesterolilääkkeiden määräämisen ja käytön väheneminen, huonojen hiilihydraattien käytön lisääntyminen, ruuan kuitupitoisuuden pieneneminen, heikentynyt osallistumisaktiivisuus Finriski tutkimukseen, jotkin vielä tuntemattomat tekijät tai vaikkapa se että nyt ollaan tultu kolesterolin alenemisen tienpäähän.

Kolesterolitasot ovat laskeneet vuosikymmeniä. Koska kolesterolitaso ei voi laskea kuinka alas tahansa, niin joskus sen kehityksen on päätyttävä. Se tapahtui nyt. Ehkä siihen ei liity mitään dramatiikkaa.

Kolesteroliarvojen kääntyminen nousuun voi johtua myös THL:n tutkijoiden tekemästä menetelmän muutoksesta. Tutkijat nimittäin tänä vuonna päättivät korjata kaikkien vuosien kolesteroliarvoja kyseisen vuoden virheellä, vaikka systemaattinen virhe on pysynyt suositusten rajoissa. Tämä temppu korostaa muutosta. Esimerkiksi ilman tätä temppua, miesten kolesterolin muutos ei olisi ollut tilastollisesti merkitsevä. Pahinta tässä on se, että tulosten tulkinta menetelmää päätettiin muuttaa jälkikäteen. Siis ensin laskettiin tulokset vanhalla menetelmällä ja kun tulokset eivät miellyttäneet, laskettiin tulokset uudelleen uudella tavalla.

Tutkimusmetodi ei ollut etenevä väestötutkimus vaan toistettu poikkileikkaustutkimus. Poikkileikkausten tieteellinen syyn selitysarvo on huonompi kuin etenevien väestötutkimusten.

Tutkijoilla on nykyisin tapana ilmoittaa sidonnaisuutensa etekin lääkeyhtiöihin. Tämän tarkoituksena on lisätä luottamusta ja avoimmuutta. THL:n tutkijat ilmoittavat, ettei heillä ole mitään sidonnaisuutta. Mutta koska THL antaa suomaiset ravintosuositukset, niin THL:n tutkijoilla on oma lehmä ojassa. Tutkimusta saatetaan vääntää väkisin suomaisten ravintosuositusten mukaiseksi erityisesti johtopäätösten osalta. Tämä yhteys on saman tyyppinen kuin jos lääketutkija saa tutkimuksensa rahoituksen lääkeyhtiöltä. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt on OK, mutta se pitäisi ilmoittaa sidonnaisuutena hyvä THL.

Ruotsissa on tehty vastaava tutkimus. Tulokset olivat samanlaisia. Mutta tutkijat laittoivat tieteelliseen artikkelliin selkeän lauseen, niin kuin nykyisin on tapana, ettei lehdistö pääse revittelemään: ”tutkimus ei osoita syy-seuraussuhdetta.”

THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen kiistää Uudessa Suomessa hiilihydraattien vähentämisen aiheuttavan sydänkohtauksia. Kuitenkin hänen johtamansa laitos junailee tutkimuksen ja tiedotteen niin, että varmasti media uutisoi asian: karppaus on vaarallista. Erkki Vartiainen on ensimmäinen nimi Lääkärilehdessä julkaistussa alkuperäistutkimuksessa.

THL:n uskottavuuden palauttamiseksi Erkki Vartiaisen on erottava tehtävästään.

Iltalehden 4.9.2012 toimittajan mukaan vasta viime viikolla THL julkaisi tutkimuksen jonka mukaan karppauksella on vakavia sivuvaikutuksia. Toimittaja ei ole tarkistanut asiaa, mutta juuri näin tällainen roskatiede jää elämään. Jutun lähteeksi on merkitty YLE, mutta virhettä ei ole YLE:n uutisessa.

Karppauksen vaarallisuus mitättömän pientä


karppaajatytöt

Karppauksen vaarallisuus nousee nopeasti otsikoihin. Sairastumisriski kasvoi noin viisi prosenttia, kun päivittäistä hiilihydraattien saantia vähennettiin 20 grammalla ja proteiineja lisättiin viidellä grammalla. Iltalehti Aamulehti HS BMJ

Olen kerännyt kirjoitukseen miten epidemiologisten tutkimusten riskin suuruus pitaa suhteuttaa tietoja eri asioiden vaarallisuudesta epidemiologisten tutkimusten perusteella. Kun kirjoitukseen kertyy tarpeeksi materiaalia, sen pitäisi osoittaa selkeästi sen, minkä epidemiologit kyllä tietävät. Nyrkkisääntö voisi olla sellainen, että riskin pitää suureta (tai vähetä) vähintään 100 %, ennen kuin tutkittavalla asialla on merkittävää vaikutusta ihmisen eloon.

Altistumme lukuisille asioille elämämme aikana. Kemikaaleille, joita on tuhansia, sairauksille, työtapaturmille, ruokavaliolle jne. Näitä tekijöitä on niin paljon, että yksi ”Karppaustekijä” hukkuu helposti joukkoon.

Jos Karppaus lisää 5 % sydän ja verisuonitauteja, niin mitä se on siihen verrattuna, että syntymäpäivä lisää kuoleman riskiä 14 %?

Mitalilla on myös toinen puoli. Jos karppaamalla laihtuu, niin liikalihavuudesta johtuvat riskitekijät pienenevät ja saattavat hyvinkin kumota haitat. Mysö hiilihydraaattien ja proteiinien laadulla (eläin/kasvis) on varmasti merkitystä.

95% luottamusvälillä tulokset olivat 1.00 to 1.08. Tämä tarkoittaa sitä, että 95 % todennäköisyydellä tulos on välillä 0 % – 8 %. Oikea päätelmä voi siis olla myös se, että sattuman takia tulos onkin todellisuudessa 0 %.

Kaikissa tutkimuksissa on myös heikkoja kohtia. Tässä tutkimuksessa mm. tiedot ruokavaliosta kerättiin kyselylomakkeella ja tietoa kolesterolista ei ollut käytettävissä.

Pääkirjoitus seuraavana päivänä on esimerkki siitä, miten tiedeuutisesta voidaan vääntää aivan vääriä suosituksia. Älkää uskoko toimittajaa, vaan lääkäriä. Lehti otsikoi, että leipää ei kannata jättää pois pöydästä. Lääkäreiden Käypä hoito -suosituksessa karppaus on hyväksytty laihdutustapa, jolloin leipä pitää jättää pois ruokavaliosta tai syödä vain kuitupitoista leipää. Päätoimittaja tekee virheellisiä johtopäätöksiä, koska ei varmaankaan lainkaan ymmärrä, kuinka pieni riskinlisäys sydän- ja verisuonitauteihin tulee karppauksesta. Lisäksi hän käyttää lisäperusteluinaan yksittäistapausta Anna Rubin, josta Ilta-Sanomat/Ilta-Lehti/Aftonbladet on uutisoinut aikaisemmin. Hänen toiminnan motiivinsa on se, että ”katsokaa mitä meidän lehti jo tiesi kertoa aikaisemmin”. Hän siis vetää itseään saappaista ilmaan. Yksittäistapausten käyttö todisteena ei ole kelvollista tiedettä. Lääkkeitä ei esimerkiksi saa markkinoida yksittäistapauksilla, mutta tapa on tuttu humpuukivalmisteista. ”En usko, että vähähiilihydraattinen dieetti oli ainoa syy aivohalvaukseen. Olin stressaantunut ja töitä oli paljon. Uskon kuitenkin, että dieetti oli laukaiseva tekijä, Rubin sanoo Aftonbladetille.” Minä puolestani uskon, että Anna Rubin ei ole pätevä ihminen arvioimaan karppauksen vaikutusta aivohalvaukseen. En myöskään usko, että kahden kuukauden aikana tapahtunut ruokavalion muutos olisi ratkaisevaa. Tämä on täysin epätieteellistä jorinaa.

Mielipidekirjoituksessa on tapana vähätellä toisia näkokulmaa ja pönkittää omaansa. Pääkirjoittaja mm. kehtaa epäillä, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ehkä voidaan helpottaa painonhallintaa, vaikka asia on tieteellisesti todistettu. Totta kai me kaikki tiedänne pääkirjoittajan ajatuksen, että ruuan määrä on ratkaiseva tekijä, mutta karppaajat tietävät myös, että määrän vähentäminen tuo mukanaan näläntunteen, jonka karppaus estää.

Lehti vetoaa myös sydäntautiliiton puheenjohtajan Martti Uusituvan karppauksen vastaisiin lausuntoihin. En tiedä onko hän lieventänyt linjaansa virallista ruokasuositusta tukevasta näkemyksestä sen jälkeen, kun karppaus hyväksyttiin laihdutuskeinoksi. Hän puhuu kuitupitoisen leivän puolesta ja siitä, että lapsia ei pitäisi laittaa millekään dietille. Hänen mielestään karppaus on kerma-voi-dieetti ja korostaa, että rasvojen valinnalla on merkitystä.

Pääkirjoittajan asiantuntemattomuutta kuvastaa myös kirjoituksen lopussa sanottu ajatus, että karppauksessa jätettäisiin kaikki hiilihydraatti pois. Se on mahdotonta.

Iltalehti huijasi lukijoita ostamaan lehden väittämällä, että karppaus aiheuttaakin diabetesta.


Ilta-lehti kehtasi taikoa Helsingin yliopistossa julkaistusta väitöskirjasta otsikon:
Karppaus aiheuttaakin diabetesta

Helsigin Yliopiston tiedotteessa on asia ilmaistu niin kuin asiaa tutkittiin:
Ruokavalion glykeemisellä indeksillä ei ole yhteyttä diabeteksen kehittymiseen

Hävyttömästi Ilta-lehti kehoittaa ostamaan paperilehden. Lehden ostettuaan lukija saattaa oivaltaa, että otsikko ei lainkaan pidä paikkaansa. Haluan rahani takaisin, Ilta-lehti.

Ensinnäkin tutkimusaineistona oli 25 943 keski-ikäistä tupakoivaa suomalaismiestä. Otos tuskin edustaa karppaajia. Eikä tutkimuksessa edes tutkittu karppausta. Minna Similä tutki, onko ruokavalion glykeemisellä indeksillä, glykeemisellä kuormalla ja hiilihydraattien saannilla yhteyttä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen.On nimittäin esitetty, että ne ravinnon hiilihydraatit, jotka suurentavat aterian jälkeen veren sokeripitoisuutta nopeasti ja voimakkaasti (ns. huonot hiilihydraatiti), lisäisivät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Toisekseen tutkimus oli epidemiologinen. Epidemiologissa tutkimuksessa saadaan selville vain se, onko jollain tekijällä A riippuvuus sairauteen B. Tutkimus ei koskaan osoita, että tekijä A aiheuttaa saurauden B, niin kuin Ilta-lehti on asian vääristellyt.

Kolmanneksi tutkimus taisi mennä vähän pieleen, kuten tutkijakin myöntää: ”Vaikka kahden ruokavalion keskimääräinen GI ja GL olisivat samat, ne voivat muodostua hyvin erilaisten ruokien yhdistelmistä ja siten heijastaa ruokavalion muitakin ominaisuuksia kuin hiilihydraattien laatua. Tämä heikentää epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksia havaita ruokavalion glykeemisten vaikutusten ja tautiriskin välisiä yhteyksiä”, Similä toteaa. Ruokatottumuksia on kysytty tutkittavilta kerran, 24 vuotta sitten 1988. Tutkittavien seuranta on loppunut 15 vuotta sitten, vuonna 1997. Sama valkoinen vehnäleipä nosti yhden ihmisen verensokeria paljon enemmän kuin toisen. Kun yhden GI oli 42, toisen oli peräti 103. Miten siis ylipäätään voitiin päätellä syödystä hiilihydraatista GI? Epidemiologississa tutkimussa on aina sekoittavia tekijöijä, joita yritetään poistaa aineistosta. Tutkija kertoo, ettei kaikkia jäljellejääneitä ja mittaamattomia sekoittavia tekijöitä voitu sulkea pois, vyötärölihavuutta ja sukurasitetta ei huomioitu.

Roskatiedettä, Ilta-lehti!

Myös arvostettu Helsingin Sanomat ja jopa Päivi Repo syyllistyvät roskatieteen tuottamiseen.
Karppaus altistaa diabetekselle

Tärkeintä ei ole enää totuus edes lehdissä. Miksi näitä lehtiä tilataan, jos netistä löytyy luotettavampaa tietoa?