Pakurikääpä ei tehoa syöpään


Kun etsitään vaikkapa syöpään tehoavaa molekyyliä, tehdään usein kokeita petrimaljalla, koeputkissa ja rotilla. Sadoillatuhansilla aineilla on löydetty näissä kokeissa syöpäsolujen kasvua hillitsevää vaikutusta. Meillä ei kuitenkaan ole sataatuhatta syöpälääkettä, koska pelkkä petrimaljalla tehty tutkimus ei vielä kerro mitään. Tutkimus jatkuu petrimaljakokeesta edelleen. Yhtä lääkemolekyyliä varten käydään läpi yli 10 000 turhaa yritystä. Lopullinen varmuus lääkkeen tehosta saadaan kliinissä kokeissa oikeilla ihmisillä ja oikeilla syöpäpotilailla. Samalla selvitetään onko lääkkeellä vakavia haittavaikutuksia.

Uskomushoidoissa nostetaan järjestelmällisesti esiin aina uusia aineita, jotka ovat selvinneet ensimmäisestä koeputkitestistä. Sitten ihmisiä aletaan huijaamaan esittämällä, että uskomustökötti, kuten esimerkiksi pakuri tai graviola on tehokas syöpälääke. Syöpäsairasta jymäytetään uskomaan, että yhdessä syöpälääkkeiden kanssa saadaan parempi tulos. Uskomushoitojen kiivas hinku väittää jotain uutetta syöpään tehoavaksi johtuu myös siitä, että jos kerran tuote tehoaa syöpäänkin, niin totta kai se tehoaa silloin niihin lukuisiin muihinkin vaivoihin, sillä syöpä on sairauksien kuningas.

Syöpiä on monenlaisia. Siksi on monenlaisia syöpälääkkeitäkin ja sädehoito- ja leikkaustaktiikoita. Ei siis ole uskottavaa, että noin vain löytyisi yksi aine tai kasvi, joka tehoaisi kaikkiin syöpiin. Mutta kun potentiaalisia asiakkaita ei haluta rajata vain vaikkapa rintasyöpätapauksiin, niin uskomushoidoissa ei koskaan rajata mitään syöpää aineen vaikutuksen ulkopuolelle. Tämä tarjoaa helpon tavan hoksata, milloin on huuhaa helppoheikit liikkeellä. Kun jonkin väitetään parantavan kaikki syövät, niin kyse on aina huijauksesta.

Pakuria koskevat syöpäsolujen kasvua laboratoriossa käsittävät tutkimukset on tehty muutamalla syöpäsolutyypillä. Tutkimusten yleistäminen kaikkiin syöpäsoluihin on tietenkin epätieteellistä. Ja miten syöpäsolut sitten tuhoutuvat todellisuudessa ihmisessä on kokonaan toinen juttu. Pahimpia jymäytyksiä on väittää, että pakurilla on etuja tavallisiin syöpähoitoihin verrattuna siinä, että pakuri tuhoaa vain syöpäsoluja, mutta ei tavallisia soluja. Nykytutkimuksen valossa voidaan sanoa, että pakurissa on laboratorio-oloissa syöpäsolujen kasvua estäviä aineita. Mutta onko aineita vain yksi ja vai koko joukko yhdessä, on epäselvää. Ei myöskään tiedetä, millä pitoisuudella vaikutus saadaan aikaan ja kuinka tehokkaasta kyvystä on kyse.

Embed from Getty Images

Syövällä leikkivät vastuuttomat luotaistuotekauppiaat eivät pysty perustelmaan väitteitään tieteellisillä kirjoituksilla, mutta he pystyvät harhauttamaan mahdollista riistettävää uhriaan niin sanotuilla ”pitkillä listoilla”. Tieteessä viitaustapa on sellainen, että tiettyä väitettä perustellaan aina tarkasti juuri tietyllä tutkimuksella. Pakurikääpäkauppiaat kuitenkin erottavat väitteet omaksi epätieteelliseksi jorinaksi ja liittävät sitten loppuun pitkän listan viitteitä enemmän tai vähemmän tieteellisiin artikkeleihin tai kirjoituksiin. Vitsi on siinä, että esitettyille väitteille ei löydy pitkästä listasta mitään näyttöä, mutta kun uhrit eivät kuitenkaan tarkista viitteitä, niin asialla ei ole merkitystä. Listoihin ujutetaan asiaan täysin liittymätöntä materiaalia esimerkiksi toisista sienilajeista. Samalla tarjotaan amatööreille mainio mahdollisuus tehdä itse ne virhepäätelmät, joita kauppias haluaa uhrinsa tekevän. Jos petrimaljalla pakuriuute on tappanut syöpäsoluja, niin uhrit tekevät sen virhepäätelmän, että totta kai sillä nyt sitten on edes jotain tehoa tähän minunkin syöpääni. Ei tehoa. Rottakokeista ei voi päätellä mitään. Koeputkikokeista ei voi päätellä mitään. Petrimaljakokeesta ei voida päätellä mitään.

Pakurimössökauppiailla näyttää olevan ongelmia myös sen suhteen, onko ainetta tutkittu vai ei. Usein kerrotaan, että koska lääkeyhtiöt eivät voi patentoida tätä syöpälääkettä, ne eivät tutki sitä. Samalla unohdetaan, että yliopistot tekevät lääkeyhtiöistä riippumatonta syöpätutkimusta esimerkiksi Suomessa Suomen Akatemian tai eri syöpäsäätiöiden rahoittamana. Mutta tietenkin tutkimus kannattaa suunnata sinne, missä on todennäköisimmin odotettavissa tuloksia. Toisaalta toisessa yhteydessä sanotaan, että pakurista on tuhansia tutkimuksia, millä viritellään sitä uskomusta, että tuote olisi erittäin laajasti tieteellisesti tutkittu. No onko sitä tutkittu vai ei? Hakusana ”inonotus obliquus” löytää PubMedistä 113 viitettä.

Pakuria ei ole tutkittu tieteellisesti ihmisellä, joten kaikki väitteet sen mahdollisista terveysvaikutuksista ovat puhtaasti teoreettisia mukaan lukien väitteet syövästä, diabeteksesta ja sydänsairauksista. Voi myös esiintyä sellaisia haittavaikutuksia, joista ei vielä tiedetä mitään. Muut sienet, jotka sisältävät beettaglukaania, voivat aiheuttaa suun ja kurkun kuivumista, nenäverenvuotoa, kutinaa, vatsavaivoja ja verisiä ulosteita.

Iso numerot tuntuvat vakuuttavan ihmisiä. Siksi pakuristakin kerrotaan isoja numeroita, mutta pysähtyykö kukaan miettimään, mitä nämä isot numerot merkitsevät pakurin syöjän kannalta? Iso numerot alkavat siitä, että pakuri on tunnettu jo tuhansia vuosia (yli 5600 vuoden takaa). Aktiivisia ainesosia on valtava määrä (215 fytoravinnetta, massiivinen määrä sinkkiä). Tieteeellisiä tutkimuksia on aivan valtavasti (1600). Antioksidanttilukema on huippusuuri (SOD 36,557), Orac luku (52,452). Suuri osa näistä luvuista on peräisin copy/paste kirjoittelusta vailla tarkistettua lähdettä ja kun asiaa penkoo tarkemmin luvut ovat peräisin varsin luovasta kirjoittelusta. Virheellinen tieto kopiodaan yhdelle nettisivulle, siten toiselle… ja niin edelleen. Alkuperäisiä tutkimustuloksia on vaikea löytää ja ymmärtää, koska ne on kirjoittettu venäjäksi ja kiinaksi.

Embed from Getty Images
Nykysin tieto pakurin hienoista ominaisuuksista leviää toisilta saatujen vihjeiden avulla, jotka muuttuvat matkalla kuin lasten leikissä ”rikkinäinen puhelin”.

En ole millään onnistunut löytämään lähdettä tiedolle, että pakuria olisi käytetty 4600 (tai 5600) vuotta sitten. Tuohon aikaan oli aika vähän kirjoittelua, lähinnä Egyptissä, mutta ei pakurin esiintymisalueella napapiirin tuntumassa. Pakuria ei myöskään mainita vanhimassa tunnetussa kiinalaisessa yrttilääketekstissä ”Shen Nong Ben Cao Jing”.  Esimerkiksi tämä pakurikauppias väittää, että 5600 vuotta sitten Italian alpeille jäätyneen retkeilijän, “lääkelaukusta” löydettiin pakurikääpää. Kyseessä on legendaarinen 5300 vuotta vanha Ötzi jäämies, jonka jäätyneet jäännökset löydettiin 1991. Hänen mukanaan oli kaksi sientä ‪Piptoporus betulinus ja Fomes fomentarius, (pökkelökääpä ja taulakääpä), mutta ei suinkaan pakuria. Pakurista muistetaan aina kertoa, että sitä on käytetty satojen vuosien ajan Venäjällä syöpälääkkeenä. Mutta miksi Venäjälläkin oikeat syöpälääkkeet ovat syrjäyttäneet pakurin? Koska pakuria on käytetty perinteisesti, niin siitä seurasi se kauppiaiden kannalta hyvä juttu, että sen turvallisuutta ei tarvinnut osoittaa EU-säädösten mukaisesti.

Pakurin toksisuutta ei ole laajasti tutkittu. Mutta kun kansa on sitä Venäjällä syönyt, niin siitä voi päätellä, että sieni ei ole tappavan vaarallinen. Itse en syö mitään tutkimatonta sientä sen jälkeen, kun mustarouskusta löytyi syöpää aiheuttava karsinogeeni nekatoriini ja entisen kauppasienen syöntiä ei enää suositeltu. Koska sienet keräävät radioaktiivisuutta olisi hyvä, jos valmistajat tutkisivat pakurivalmisteensa strontium-137 pitoisuuden ennen tuotteen laittamista myyntiin.

Pakurilla on eri ominaisuuden sen mukaan, mistä se on korjattu. Tukimukset on tehty Siperian ja Kiinan pakurista, jotka kasvavat ankarissa oloissa. Joskus tutkijat käyttävät kasvatettua pakuria, mutta sen ominaisuudet sitten eroavat villistä pakurista todella paljon. Mitä Suomesta kerätty pakuri oikein sisältää?

Tieteelliset tutkimukset on usein tehty uuttamalla pakuria alkoholilla. Myös pitkää keittoa paineastiassa on käytetty ja muita monivaiheisia uuttomenetelmiä, jolla mahdollisimman paljon aineita saadaan irti. Pakuria käytetään enimmäkseen kuitenkin siten, että kuivatusta pakurista keitetään teetä. Tällöin kaikki ne aineet, jotka eivät liukene veteen vaan vain alkoholiin, jäävät pois teejuomasta. Tieteelliset tutkimustulokset eivät siis koske tällätavalla valmistettua pakurijuomaa, mutta silti pakurikauppiaat vetoavat näihin alkoholiuuttotutkimuksiin. Esimerkiksi betuliinihappo ei liukene veteen.

Ruuan tai lisäravinteen antioksidenttitehoa voidaan kuvata ORAC-luvulla (Oxygen Radical Absorbance Capacity).  Orac-asteikko yhdistelmä ORAC-tehosta sekä veteenliukenevista (ORAC-hydro) että veteenliukenemattomista (ORAC-lipo) jotta voitaisiin verrata tavanomaisia ruoka-aineita ja niiden antioksidanttitehoa. Pakurilla voi olla hyvinkin korkea ORAC- luku riippuen siitä, mistä se on kerätty, minkälaisissa oloissa se on kasvanut ja miten se on prosessoitu. On väärin sanoa, että pakurilla on noin vain korkea ORAC-luku.  Pakurin ORAC-luvut vaihtelevat suuresti. Koska pakuri on luonnontuote, sen koostumus vaihtelee erä erältä. ORAC-menetelmä hylättiiin vuonna 2012, koska luvun ja biologisen aktiivisuuden välille ei löydetty tieteellistä näyttöä. Monia ORAC-arvoja ei ole mitattu riippumattomissa laboratorioissa ja voivat johtaa siksi kuluttajia harhaan. Jos pakuria syö sellaisenaan, niin sillä ei ole lainkaan antioksidenttista vaikutusta, koska kuten muutkin sienet, pakuri on vaikeasti sulavaa ihmisen ruuansulatuksessa. Antioksidanttiparadoksi tarkoittaa siitä, että vaikka hedelmät ja vihannekset ovat yhteydessä kuolleisuuden, sydäntautien ja syöpien vähenemiseen, antioksidanttiravintolisät eivät juurikaan näytä auttavan.

Embed from Getty Images

Pakurin yhteydessä törmää myös toiseen lyhenteeseen SOD (SuperOxideDismutases). Se mitä lisäainekauppiaasi ei kerro on, että SOD:tä on turha ottaa suunkautta ellei kyseessä ole ajoitettu kapseli tai pilleri. SOD nimittäin tuhoutuu mahassa ennen kuin se ehtii ohutsuoleen imeytymään. Pakurikauppiaat mielellään ilmoittavat SOD arvon. Useimmiten se on hatusta vetäisty, sillä harva kauppias viitsii maksaa ja teettää tutkimuksen omasta tuotteestaan. SOD arvoksi esitetään usein 36,557. Tarkka lukija huomaa, että luvusta puuttuu yksikkö. Grammaa kohden, 100 grammaa kohden vai litraa kohden?

Lähdeaineistoa, jota on syytä lukea kriittisesti, sillä kirjoittaja esimerkiksi kirjoittaa ”monet tutkimukset”, kun tutkimuksia on kaksi ja kaikkia viitattuja tutkimuksia ei löydy lähdeluettelosta. Mutta data lienee oikein ja kirjoitus on julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä.

Lääkärilehti tyrmää pakurin käytön syövässä.

Pakurin markkinoinnissa ei saa esittää minkäänlaisia terveysvaikutuksia, koska pakurikäävälle ei ole mitään hyväksyttyä terveysväitettä.

Mainokset