Rottakoe oli Ilta-Sanomien luetuin terveysartikkeli vuonna 2012


Rat eRace

Ilta-Sanomat

Ilta-Sanomien vuonna 2012 luetuin terveysartikkeli käsitteli hedelmäsokeria ja sen aivotoimintaa heikentävää vaikutusta. Kyse oli rottakokeesta, rotan aivoista ja rotan muistista. Ilta-Sanomat vain unohti kertoa tämän pienen mitättömän yksityiskohdan.

Rottakokeilla ei ole tarkoitus selvittää ihmisen aivotoimintaa. Tarkoitus on etsiä vinkkejä, mitä mahdollisesti tulisi ottaa huomioon, kun siirrytään tutkimaan ihmistä. Rotan muisti ja aivot eroavat niin paljon ihmisen muistista ja aivoista, ettei suoria johtopäätöksiä voida tehdä, paitsi jos haluaa tehdä roskatiedettä.

Ilta-Sanomat on lainannut jutun Rodale.com sivustolta, joka ei ole erityisen laadukas paikka pihistää juttuja. Sivustolla on seuraava vastuunvapautuslauseke: ”The information presented on this website is not intended as specific medical advice and is not a substitute for professional medical treatment or diagnosis.” Eli he eivät ota vastuuta siitä, mistä kirjoittavat.

rodale.comin jutussa kerrotaan epätarkasti miten, koe tehtiin. Kuitenkin tutkijat tutkivat kahta eri rottaryhmää. Toiselle ryhmälle rottia annettiin fruktoosia veden mukana, toinen ryhmä sai lisäksi annoksen aivoja suojaavaa omega-3-rasvahappoa. Ennen koetta rotat olivat harjoitelleet kulkemaan labyrintin läpi. Kuuden viikon kuluttua ne rotat, jotka eivät saaneet aivoja suojaavaa omega-3-rasvahappoja kulkivat hitaammin labyrintin läpi. Rotat eivät muistaneet reittiä yhtä hyvin.

Ilta-Sanomien jutun perusteella ei kannata muuttaa ruokavaliota, vaan tutkia kokeita, joita on tehty ihmisellä.

Mainokset

Ilta-Sanomat: koulurauha järkkyy, mutta emme löytäneet todisteita


opettaja

Ilta-Sanomat teki onnettoman sähköpostikyselyn OAJ:n luottamusmiehille. Tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mikä tarkoittaa sitä, että tuloksista ei voi tehdä koko luottamusmieskuntaa koskevia päätelmiä. Mutta viis siitä. Ilta-Sanomat se kehtaa viedä päätelmänsä vielä pitemmälle: koskemaan koko koululaitosta ja kaikkia opettajia! Jos koulurauha todellakin olisi järkkymässä, niin varmasti vastausprosentti olisi ollut suurempi. Tällaiseen kyselyyn, jonka kysymykset ovat ammattitaidottomasti laadittu, ei saada vastauksia niiltä, joiden mielestä kaikki on hyvin. Tämä roskatiedetutkimus ennemminkin viittaa siihen, että koulussa yleisesti ei ole kurinpito-ongelmaa.

Outoa tapauksessa on myös se, juttu on laitettu viikonloppunumeron 1. jutuksi. Siis erittäin ammattitaitoinen johto päättää epäonnistuneesta kyselystä huolimatta laittaa jutun kärkeen. Pidetäänkö meitä aivan tyhmänä?

Kovin hyvää kuvaa ei jää myöskään opettajista, jotka vaativat oikeutta tarkistaa lasten laukut. Kun tässä yhteiskunnassa edes turvallisuusalan ammattilaiset eivät saa tarkistaa kenenkään laukkua, niin miten epäpätevä opettaja saisi tonkia puolustuskyvyttömän lapsen yksityisyyttä?

Nettijutussa jolla yritetään houkutella tyhmiä ostamaan lehteä, mennään todella yli. Lukija saa sellaisen kuvan, että todellakin tilastollisesti pätevästi 70 % opettajista pitää kurinpitomahdollisuuksiaan liian heikkoina. Oikeasti opettajilta ei kysytty mitään, vaan kysely tehtiin luottamushenkilöille, jotka eivät edusta keskimääräistä opettajaa, vaan ovat hyvin poikkeava joukko opettajakunnasta. Vastausprosentti jäi niin pieneksi, että hävettää. Ilta-Sanomat hämää lukijoitaan myös luulemaan, että tutkimus olisi oikeaoppisesti tehty, toteamalla, että kysely tehtiin opettajille eri puolilla Suomea. Lehti jättää kertomatta, että saadut vastaukset ovat maantieellisesti pahasti vinoutuneet.

Lehden kusetus upposi yhtä hyvin kuin Vetteenperän enkelihömppä: lähes 40 000 vastaajaa vaati opettajille enemmän valtaa kurinpitoon jutun yhteydessä olevassa nettikyselyssä. Ilmeisesti äidit haluavat, että opettajat lyövät karttakepillä lapsia sormille, vetävät korvasta nurkkaan häpeämään ja jättävät niskuroijat ilman ruokaa.

Karppauksen vaarallisuus mitättömän pientä


karppaajatytöt

Karppauksen vaarallisuus nousee nopeasti otsikoihin. Sairastumisriski kasvoi noin viisi prosenttia, kun päivittäistä hiilihydraattien saantia vähennettiin 20 grammalla ja proteiineja lisättiin viidellä grammalla. Iltalehti Aamulehti HS BMJ

Olen kerännyt kirjoitukseen miten epidemiologisten tutkimusten riskin suuruus pitaa suhteuttaa tietoja eri asioiden vaarallisuudesta epidemiologisten tutkimusten perusteella. Kun kirjoitukseen kertyy tarpeeksi materiaalia, sen pitäisi osoittaa selkeästi sen, minkä epidemiologit kyllä tietävät. Nyrkkisääntö voisi olla sellainen, että riskin pitää suureta (tai vähetä) vähintään 100 %, ennen kuin tutkittavalla asialla on merkittävää vaikutusta ihmisen eloon.

Altistumme lukuisille asioille elämämme aikana. Kemikaaleille, joita on tuhansia, sairauksille, työtapaturmille, ruokavaliolle jne. Näitä tekijöitä on niin paljon, että yksi ”Karppaustekijä” hukkuu helposti joukkoon.

Jos Karppaus lisää 5 % sydän ja verisuonitauteja, niin mitä se on siihen verrattuna, että syntymäpäivä lisää kuoleman riskiä 14 %?

Mitalilla on myös toinen puoli. Jos karppaamalla laihtuu, niin liikalihavuudesta johtuvat riskitekijät pienenevät ja saattavat hyvinkin kumota haitat. Mysö hiilihydraaattien ja proteiinien laadulla (eläin/kasvis) on varmasti merkitystä.

95% luottamusvälillä tulokset olivat 1.00 to 1.08. Tämä tarkoittaa sitä, että 95 % todennäköisyydellä tulos on välillä 0 % – 8 %. Oikea päätelmä voi siis olla myös se, että sattuman takia tulos onkin todellisuudessa 0 %.

Kaikissa tutkimuksissa on myös heikkoja kohtia. Tässä tutkimuksessa mm. tiedot ruokavaliosta kerättiin kyselylomakkeella ja tietoa kolesterolista ei ollut käytettävissä.

Pääkirjoitus seuraavana päivänä on esimerkki siitä, miten tiedeuutisesta voidaan vääntää aivan vääriä suosituksia. Älkää uskoko toimittajaa, vaan lääkäriä. Lehti otsikoi, että leipää ei kannata jättää pois pöydästä. Lääkäreiden Käypä hoito -suosituksessa karppaus on hyväksytty laihdutustapa, jolloin leipä pitää jättää pois ruokavaliosta tai syödä vain kuitupitoista leipää. Päätoimittaja tekee virheellisiä johtopäätöksiä, koska ei varmaankaan lainkaan ymmärrä, kuinka pieni riskinlisäys sydän- ja verisuonitauteihin tulee karppauksesta. Lisäksi hän käyttää lisäperusteluinaan yksittäistapausta Anna Rubin, josta Ilta-Sanomat/Ilta-Lehti/Aftonbladet on uutisoinut aikaisemmin. Hänen toiminnan motiivinsa on se, että ”katsokaa mitä meidän lehti jo tiesi kertoa aikaisemmin”. Hän siis vetää itseään saappaista ilmaan. Yksittäistapausten käyttö todisteena ei ole kelvollista tiedettä. Lääkkeitä ei esimerkiksi saa markkinoida yksittäistapauksilla, mutta tapa on tuttu humpuukivalmisteista. ”En usko, että vähähiilihydraattinen dieetti oli ainoa syy aivohalvaukseen. Olin stressaantunut ja töitä oli paljon. Uskon kuitenkin, että dieetti oli laukaiseva tekijä, Rubin sanoo Aftonbladetille.” Minä puolestani uskon, että Anna Rubin ei ole pätevä ihminen arvioimaan karppauksen vaikutusta aivohalvaukseen. En myöskään usko, että kahden kuukauden aikana tapahtunut ruokavalion muutos olisi ratkaisevaa. Tämä on täysin epätieteellistä jorinaa.

Mielipidekirjoituksessa on tapana vähätellä toisia näkokulmaa ja pönkittää omaansa. Pääkirjoittaja mm. kehtaa epäillä, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ehkä voidaan helpottaa painonhallintaa, vaikka asia on tieteellisesti todistettu. Totta kai me kaikki tiedänne pääkirjoittajan ajatuksen, että ruuan määrä on ratkaiseva tekijä, mutta karppaajat tietävät myös, että määrän vähentäminen tuo mukanaan näläntunteen, jonka karppaus estää.

Lehti vetoaa myös sydäntautiliiton puheenjohtajan Martti Uusituvan karppauksen vastaisiin lausuntoihin. En tiedä onko hän lieventänyt linjaansa virallista ruokasuositusta tukevasta näkemyksestä sen jälkeen, kun karppaus hyväksyttiin laihdutuskeinoksi. Hän puhuu kuitupitoisen leivän puolesta ja siitä, että lapsia ei pitäisi laittaa millekään dietille. Hänen mielestään karppaus on kerma-voi-dieetti ja korostaa, että rasvojen valinnalla on merkitystä.

Pääkirjoittajan asiantuntemattomuutta kuvastaa myös kirjoituksen lopussa sanottu ajatus, että karppauksessa jätettäisiin kaikki hiilihydraatti pois. Se on mahdotonta.