Karppauksen vaarallisuus mitättömän pientä


karppaajatytöt

Karppauksen vaarallisuus nousee nopeasti otsikoihin. Sairastumisriski kasvoi noin viisi prosenttia, kun päivittäistä hiilihydraattien saantia vähennettiin 20 grammalla ja proteiineja lisättiin viidellä grammalla. Iltalehti Aamulehti HS BMJ

Olen kerännyt kirjoitukseen miten epidemiologisten tutkimusten riskin suuruus pitaa suhteuttaa tietoja eri asioiden vaarallisuudesta epidemiologisten tutkimusten perusteella. Kun kirjoitukseen kertyy tarpeeksi materiaalia, sen pitäisi osoittaa selkeästi sen, minkä epidemiologit kyllä tietävät. Nyrkkisääntö voisi olla sellainen, että riskin pitää suureta (tai vähetä) vähintään 100 %, ennen kuin tutkittavalla asialla on merkittävää vaikutusta ihmisen eloon.

Altistumme lukuisille asioille elämämme aikana. Kemikaaleille, joita on tuhansia, sairauksille, työtapaturmille, ruokavaliolle jne. Näitä tekijöitä on niin paljon, että yksi ”Karppaustekijä” hukkuu helposti joukkoon.

Jos Karppaus lisää 5 % sydän ja verisuonitauteja, niin mitä se on siihen verrattuna, että syntymäpäivä lisää kuoleman riskiä 14 %?

Mitalilla on myös toinen puoli. Jos karppaamalla laihtuu, niin liikalihavuudesta johtuvat riskitekijät pienenevät ja saattavat hyvinkin kumota haitat. Mysö hiilihydraaattien ja proteiinien laadulla (eläin/kasvis) on varmasti merkitystä.

95% luottamusvälillä tulokset olivat 1.00 to 1.08. Tämä tarkoittaa sitä, että 95 % todennäköisyydellä tulos on välillä 0 % – 8 %. Oikea päätelmä voi siis olla myös se, että sattuman takia tulos onkin todellisuudessa 0 %.

Kaikissa tutkimuksissa on myös heikkoja kohtia. Tässä tutkimuksessa mm. tiedot ruokavaliosta kerättiin kyselylomakkeella ja tietoa kolesterolista ei ollut käytettävissä.

Pääkirjoitus seuraavana päivänä on esimerkki siitä, miten tiedeuutisesta voidaan vääntää aivan vääriä suosituksia. Älkää uskoko toimittajaa, vaan lääkäriä. Lehti otsikoi, että leipää ei kannata jättää pois pöydästä. Lääkäreiden Käypä hoito -suosituksessa karppaus on hyväksytty laihdutustapa, jolloin leipä pitää jättää pois ruokavaliosta tai syödä vain kuitupitoista leipää. Päätoimittaja tekee virheellisiä johtopäätöksiä, koska ei varmaankaan lainkaan ymmärrä, kuinka pieni riskinlisäys sydän- ja verisuonitauteihin tulee karppauksesta. Lisäksi hän käyttää lisäperusteluinaan yksittäistapausta Anna Rubin, josta Ilta-Sanomat/Ilta-Lehti/Aftonbladet on uutisoinut aikaisemmin. Hänen toiminnan motiivinsa on se, että ”katsokaa mitä meidän lehti jo tiesi kertoa aikaisemmin”. Hän siis vetää itseään saappaista ilmaan. Yksittäistapausten käyttö todisteena ei ole kelvollista tiedettä. Lääkkeitä ei esimerkiksi saa markkinoida yksittäistapauksilla, mutta tapa on tuttu humpuukivalmisteista. ”En usko, että vähähiilihydraattinen dieetti oli ainoa syy aivohalvaukseen. Olin stressaantunut ja töitä oli paljon. Uskon kuitenkin, että dieetti oli laukaiseva tekijä, Rubin sanoo Aftonbladetille.” Minä puolestani uskon, että Anna Rubin ei ole pätevä ihminen arvioimaan karppauksen vaikutusta aivohalvaukseen. En myöskään usko, että kahden kuukauden aikana tapahtunut ruokavalion muutos olisi ratkaisevaa. Tämä on täysin epätieteellistä jorinaa.

Mielipidekirjoituksessa on tapana vähätellä toisia näkokulmaa ja pönkittää omaansa. Pääkirjoittaja mm. kehtaa epäillä, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ehkä voidaan helpottaa painonhallintaa, vaikka asia on tieteellisesti todistettu. Totta kai me kaikki tiedänne pääkirjoittajan ajatuksen, että ruuan määrä on ratkaiseva tekijä, mutta karppaajat tietävät myös, että määrän vähentäminen tuo mukanaan näläntunteen, jonka karppaus estää.

Lehti vetoaa myös sydäntautiliiton puheenjohtajan Martti Uusituvan karppauksen vastaisiin lausuntoihin. En tiedä onko hän lieventänyt linjaansa virallista ruokasuositusta tukevasta näkemyksestä sen jälkeen, kun karppaus hyväksyttiin laihdutuskeinoksi. Hän puhuu kuitupitoisen leivän puolesta ja siitä, että lapsia ei pitäisi laittaa millekään dietille. Hänen mielestään karppaus on kerma-voi-dieetti ja korostaa, että rasvojen valinnalla on merkitystä.

Pääkirjoittajan asiantuntemattomuutta kuvastaa myös kirjoituksen lopussa sanottu ajatus, että karppauksessa jätettäisiin kaikki hiilihydraatti pois. Se on mahdotonta.

Mainokset

Miten epidemiologisten tutkimusten riskin suuruus pitää suhteuttaa?


Tupakka tappaa

Tupakka tappaa (Photo credit: hnix)

Mikä seuraavista on suurin terveysriski?

A. Tunnin oleskelu hiilikaivoksessa?

B. Kahden kuukauden oleskelu tupakoivassa kodissa?

C. 1600 kilometrin lentäminen?

D: Elinikäinen asuminen ydinvoimalan lähellä?

Vastaus: Kaikki ovat laskennallisesti yhtä suuria terveysriskejä (lähde: Harri Vertio, emeritus Syöpäjärjestöjen pääsihteeri, Kaleva Hyvä olo 22.9.2012.)

Altistumme elämämme aikana valtavalle määrälle erilaisia kemikaaleja, säteilyä, taudinaiheuttajia ja monille muille terveyttämme uhkaavalle asialle. Samanaikaisesti saamme myös suojaa ja pidennystä elämäämme vaikkapa tervellisestä ravinnosta, liikunnasta, vitamiineista, hivenaineista, viinistä ja kahvista. Kun sitten yritetään selvittää yhden yksityisen tekijän merkitystä elämäämme epidemiologisin tutkimuksen on selvää, että tulos on kaikkea muuta kuin täsmällistä. Taulukkoon on kerätty epidemiologisten tutkimusten tuloksia eri riskitekijösitä. Taulukon avulla on helpompi hahmottaa, mikä seikka merkitsee jotain ja mikä seikka hukkuu ympäristön sekamelskaan.

Epidemiologistien nyrkkisääntö on, että jos jonkin tekijän vaikutus on 2 kertainen, niin sillä on vaikutusta yksilötasolla. Jos jonkun tekijän vaikutus on 1,5 kertainen, niin sillä on vaikutusta väestötasolla. Lehden jukaisevat mielummin riskin suuruuden prosentteina, koska silloin asia vaikuttaa merkittävämmältä kuin onkaan. 1,5 kertainen on prosentteina 150 % ja kaksinkertainen on prosentteina 200 %.

Tupakka, keuhkosyöpä, 1500 %
Tupakka – miehet, kuolleisuus, 170 %
Passiivinen tupakointi, keuhkosyöpä, 25 %
Tupakka tervaa yli 22 mg, keuhkosyöpä, 150 %
Punaista lihaa päivittäin, kuolema, 13 %
Tupakoinnin lopettaminen, diabetes II, 78 %
40 g absoluuttista alkoholia päivässä, kuoleman riski, 0 %
Pandemrix-rokote 5-19 vuotiaat, narkolepsia, 900 %
18 annosta unilääkettä vuodessa, kuolemanriski, 350 %
Masennuksesta ja alkoholiriippuvuudesta kärsivät, kuolemanriski, 200 %
Sairalaahoitoon joutuminen sunnuntaina keskiviikon sijaan, kuolenmanriski, 16 %
Aspiriinin syönti päivittäin, riski kuolla syöpään, 44 %
Alkoholi, leukemia, 0 %
Olut, paksusuolen syöpä, 250 %
Suklaa naiset 1-2 krt / vko, sydämmen vajaatoiminta, 32 %
Kaksi alkoholiannosta päivässä miehet, kuolema mihin tahansa syyhyn, 14 %
Kahvi, aivohalvaus syöpä sydänkohtaus, 0 %
4 kuppia kahvia päivässä, diabetes, 33 %
Runsaasti flavanoneja appelsiineista ja greipistä, aivohalvaus, 20 %
Jojo-laihdutus, kuolemanriski, 0 %
Ajo kannabiksen vaikutuksen alaisena, vakavan liikenneonneetomuden riski, 200 %
Flavonoid suhteelisen pienikin määrä, sydäntautikuolleisuus, 80 %
Alle 5 tuntia nukkuvat miehet, diabetes, 500 %
TV-katselu yli 7 tuntia päivässä, kuolemanriski, 161 %
Alkoholi 16. raskausviikon jälkeen, sikiön kuolema, 0 %
sokerilla makeutettu limu runsas käyttö, sepelvaltimotauti, 20 %
keinotekoisesti makeuttu limu, sepelvaltimotauti, 0 %
meijerituotteet 34-59 vuotias nainen, kohdun limakalvon syöpä, 14 %
meijerituotteet vaihdevuodet ohittanut nainen joka ei käytä estrogeenia, kohdun limakalvon syöpä, 58 %
syntymäpäivä, kuolemanriski, 14%
karppaus, sydän- ja verisuonitaudit, 5 %
vähärasvaiset maitotuotteet, aivohalvaus, 13 %

osittain kovetettu kasvirasva (transrasvat), kuolemanriski, 34 %

osittain kovetettu kasvirasva (transrasvat), sepelvaltimotauti, 21 %

yli yhdeksän puuttuvaa hammasta, sepelvaltimotauti, 51 %

yli yhdeksän puuttuvaa hammasta, sokeritauti tyyppi II, 37 %

yli yhdeksän puuttuvaa hammasta,kuolemanriski, 37 %

runsas kalansyönti, depressio, – 17 %