Huolestuttavaa vitaaminitutkimusta Suomessa


vitamin_c_drip

Helsingin Sanomat kirjoitti 28.7.2016 jutun b-vitamiinitutkijasta Anu Wartiovaarasta. Hän on akatemiaprofessori Finmit-huippuyksikössä Helsingin Biomedikumissa. Ei siis mikään Tampereen yliopiston dosentti. Hän kertoo haastattelussa, että Nobelisti Linus Pauling esitti jo 1970-luvulla, että tietyt sairaudet voivat aiheuttaa tiettyihin soluihin vitamiinipuutoksia.

Vitamiinitutkijana Anu Wartiovaaran tietää totuuden. Hänen argumentaatiotapa on juuri se, jota vitamiinikauppiaat käyttävät häikäilemättömästi hyväksi. On huolestuttavaa, että tämä tapa yleistyy eikä kukaan tuomitse sitä. Pieni vilppi sallitaan jopa luotettavan median Helsingin Sanomien sivuilla.

On totta että Linus Pauling on Nobelisti. Hän sai rauhan Nobelin vuonna 1962. Hän sai toisenkin Nobelin, kemiasta 1952. Näillä palkinnoilla ei ole kuitenkaaan mitään tekemistä Linus Paulingin elämän loppuvuosina harjoittaman vitamiinisekoilun kanssa. Siksi näiden asioiden yhdistäminen on harhaanjohtavaa ja tuomittavaa. Pauling on vahvasti vastuussa laajalle levinneestä harhakäsityksestä, että yli suuret C-vitamiiniannokset ovat tehokkaita flunssaa ja muita sairauksia vastaan.

Vuonna 1968 hän esitti, että ihminen tarvitsee vitamiineja ja muita ravinteita hyvin vaihtelevasti ja suosituksia enemmän. Hän spekuloi, että mega-annokset tiettyjä vitamiineja ja mineraaleja voisi hyvinkin olla hoitovaihtoehto tietyille mielisairauksille. Hän nimitti tätä lähestymistapaa ortomolekulaariseksi. Tämän jälkeen hän tasaisesti laajensi listaansa niistä sairauksista, jota hän uskoi voitavan hoitaa ”ortomolekulaarisella -terapialla”. Yksikään vastuullinen lääkäri tai ravintoterapeutti ei jaa näitä näkemyksiä.

Kymmenen vuotta myöhemmin 1979 Linus Pauling kirjoitti kirjan ”Vitamiini C ja syöpä”. Kirjassa hän väitti, että suuret annokset vitamiini C:tä voivat olla tehokkaita syöpää vastaan. Pauling itse söi 12 000 mg C-vitamiinia päivittäin ja nosti annoksen 40 000 mg flunssassa. Vuonna 1993, eturauhassyövän säteilyhoidon jälkeen, Pauling sanoi, että vitamiini C on myöhästyttänyt syövän puhkeamista 20 vuodella. Hän kuoli tähän tautiin elokuussa 1994.

Anu Wartiovaara teki Linus Paulingit ylistäessään vitamiinien mahdollisuuksia lääkkeinä.

Advertisements

13 thoughts on “Huolestuttavaa vitaaminitutkimusta Suomessa

  1. Hetkinen, mikä täsmälleen oli alkuperäinen väite ja millä argumenteilla se tässä kumottin?

  2. Toistetaan kaikki yhdessä: tavallisesta suomalaisesta kotiruoasta saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet!

    • Mikäli kys. kotiruoka olisi suositusten mukaista, niin kyllä saisi.

      Terveelle ihmiselle ei vitamiinilisistä ole sen kummempaa hyötyä, pl. ehkä D-vitamiinilisä talvisaikaan.

      • D-vitamiinin saanti on kyllä nykyisenä sisätöiden aikakautena osalla (jopa valkoihoista) väestöä alhainen kesäaikaankin. Ja ihon d-vitamiinisynteesi vaatii UVB-säteilyä, siis samaa, joka aiheuttaa suurina annoksina ihon palamisen, joten jos noudattaa auringolta suojautumisessa suosituksia, voi hyvin jäädä vaille auringosta saatavaa d-vitamiiniannosta.

        Lisäksi jossain määrin on vielä auki sekin kysymys, että mikä olisi aikuiselle optimaalinen d-vitamiinin saantimäärä. Anekdotaalisen tiedon perusteella lieviä haittavaikutuksia saattaa esiintyä jo 125 mikrogramman lisä-d-annoksilla päivässä, joten tuota ei kannattane ylittää, sitten taas suositusten mukainen 10 mikrogrammaa on huomattavan vähän, jos katsotaan d-vitamiinin muitakin funktioita kuin luuston ja sidekudosten vahvistaminen. Varsinainen myrkyllisyys (munuaisten kalkkeutuminen jne.) vaatii sitten taas jo aivan eri luokan annoksia; ei taideta tuntea tapauksia, joissa tähän olisi päästy lisäravinteita syömällä.

      • Williamsin syndroomassa, sarkoidoosissa tai lasten idiopaattisessa hyperkalsemiassa jo 10 ug/d voi usein olla liikaa.

        Muistutan raudan kohtaloa monivitamiinipillereissä. 80-l alussa sitä oli mm. Multitabs:ssa, 1-2 tapausta tiedän joissa se saattoi liittyä sydänkohtaukseen. Pian rauta poistettiin siitä vähin äänin. Edelleen sitä on naisten hivenainepillereissä (ainakin luontaispuolella) mutta uudemman tiedon mukaan siihenkin liittyy kasvanut sydäririski ja se pitäisi jättää vain todella raudanpuutos- eli anemiapotilaille eikä terveille (jotka popsii niitä kuin karamellejä ”varmuuden vuoksi”).

  3. Ylireagoitko? Lainaamastasi artikkelista: WARTIOVAARA lisää, että vitamiinien syöminen summanmutikassa ei ole hoitoa. Niiden vaikutukset mitokondrioihin eivät ole aina vain hyödyllisiä.

    ”Syömme apteekin hyllyltä tuotteita, jotka vaikuttavat merkittävästi solun aineenvaihduntaan”, Wartiovaara sanoo.

  4. Päivitysilmoitus: Huolestuttavaa vitaaminitutkimusta Suomessa — Roskatiede | Kerberos616

  5. Tiina, voitko vastata ensimmäisen kommentoijan kysymykseen?
    Ainoa asia, joka Hesarin jutussa pisti silmään oli juuri tuo hörhö-Paulingin sotkeminen asiaan. Wartiovaara ei kuitenkaan yritä myydä B-vitamiineja kaikille kaikkiin vaivoihin, vaan puhuu 10 vuoden työstä, hiirikokeista ja varovaisista tuloksista ihmisillä, yhden tietyn geneettisen sairauden hoidossa. Mikään tästä ei kuulosta helppoheikin puheelta. Mikä siis nyppii? Miten tämä tiedeuutinen olisi mielestäsi pitänyt kirjoittaa siten, että se on ymmärrettävä Hesarin rivilukijalle?

    • ”Ainoa asia, joka Hesarin jutussa pisti silmään oli juuri tuo hörhö-Paulingin sotkeminen asiaan.”
      Niin juuri. Se pistää silmään. Kukaan ei ota tosissaan hänen esittämiään heittoja paitsi sellaiset vitamiinikauppiaat, jotka haluavat johdattaa ostajia harhaan. Kysyn, miksi arvostettu tutkija erehtyy viittaamaan Paulingiin?

      • Suora lainaus Helsingin yliopiston sivuilta:

        ”Kaksinkertainen nobelisti Linus Pauling esitti uransa loppuvaiheilla ajatuksen, että solun sisäisen aineenvaihdunnan muutokset voivat johtaa yksittäisen solun vitamiinipuutokseen ja vaikuttaa sairauksien etenemiseen riippumatta ravinnosta saatavien vitamiinien määrästä.

        – Tuloksemme sopivat tähän Paulingin ajatukseen, joka aikanaan sai runsaasti kritiikkiä, Wartiovaara toteaa.”

        Wartiovaarahan ei varsinaisesti julistanut Paulingin olevan oikeassa kaikessa vitamiinikotkotuksessaan, oletko samaa mieltä?

        Häntä kiehtonee ajatus siitä, että Pauling on aikoinaan päätynyt yhtenevään teoriaan, vaikka ehkä vastoin parempaa tietoaan. Tutkijalle on varsin tyydyttävää löytää yhtymäkohtia historian ja nykytutkimuksen kanssa, olkoonkin ettei se aina ole tieteellisesti relevanttia.

        Oli miten oli, niin kuulostaa kohtuuttomalta, että mielestäsi pelkkä viittaus Paulingiin vetää pohjan pois erittäin meritoituneen ja laadukasta tiedettä tekevän tutkijan elämäntyöltä, ja alentaa hänet samaan kastiin huuhaa-vitamiinikauppiaiden kanssa.
        Teet arvokasta työtä tekemällä julki tieteen väärinkäytöksiä ja huuhaamaakarien jallituksia, mutta tällä kertaa et osunut ihan maaliin.
        Mitä jos annetaan pienet lipsahdukset anteeksi, ja keskitytään niihin, jotka suoltavat pääsääntöisesti potaskaa.

  6. Sara: Kiitos kommentistasi. Mukava lukea sellaista kommenttia, jossa on asiaakin. Koska Wartiovaara on kertonut näkemyksensä jo aikaisemmin, niin asia ei siis päätynyt Helsingin Sanomiin vahingossa tai puolihuolimattomasti, vaan ihan tarkoituksella. Wartiovaaran sitaatissa ei ole muodollista virhettä. Minä tarkastelen kaikkia sanomisia aina kuitenkin niin, että miten asia ymmärretään. Kaikki ketkut yrittävät livistää vastuusta julistamalla muodollisesti oikeita lauseita, jotka vastaanottaja ymmärtää kuitenkin ”väärin”. Linus Paulingin vitamiinisekoilu ei ollut ”kaksinkertaisen Nobelistin” tasoa. Linus Pauling esitti runsaasti teorioita ja väitteitä vitamiineista, joten on mahdollista, että hän on esittänyt vahingossa myös nyt esillä olevan, nyt mahdollisesti oikeaksi osottautuvan väitteen. Aikalaiset kritisoivat Linus Paulingin väitteitä. Tästä ei pidä tehdä sellaista virheellistä johtopäätöstä, että tilanne olisi mitenkään muuttunut, kuten Wartiovaara piiloesittää. Ehkä Wartiovaara haluaa hieman puolustella kenties tyttöaikojen idoliaan tai jopa henkilökohtaiseen uravalintaan voimakkaasti vaikuttanutta henkilöä. Toivotaan, ettei asiaan liity mitään muuta, kuten meneillään oleva rahoituskierros.

    Mitä suurempi nimi, sitä pienempään asiaan puutun.

  7. Kyllä, ymmärrän pointtisi tältä kannalta. Tunnetun tutkijan lausunto, että Pauling oli ehkä osin oikeassa, voi hyvinkin tarjota mukavan myynninedistämiskeinon vitamiinikauppiaille.
    Tilanne taitaa olla nyt sellainen, että Anu W. ja muut ”oikeat” tutkijat osaavat kyllä laittaa Pauling-kommentin oikeaan kontekstiin, mutta suuri yleisö ja etenkään vitamiinihörhöt eivät. Ja tämä saattaakin olla nyt asian ydin: tutkijoiden ym. tiedeauktoriteettien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten tuloksia popularisoivat, jotta viaton viittaus ei vahingossa edistäisi huuhaabisnestä. Tieteen popularisointi, sen esittäminen yleistajuisesti, ymmärrettävästi ja silti kiinnostavasti, on äärimmäisen vaikea laji.

    Esintän nyt suosituksen tutkijoille: tehkää hörhötesti ennen tiivistelmän luovuttamista medialle. Laittakaa foliohattu päähän, lukekaa tiivistelmä vielä kerran, ja miettikää voisiko joku mitenkään käsittää asian tai jonkin lauseen siten, että se edistääkin höpöilyä tieteen sijaan. 😉 Hyvää loppukesää kaikille!

  8. Sivuhuomiona: Tämä Wartiovaara oli tuttu nimi ja kesti hetken miettiä mistä kunnes älysin. Hän kirjoitti kerran Duodecim-lehteen hauskalla otsikolla ”Zen ja mitokondrioiden kunnossapito” Tätä en olisi edes muuten huomannut mutta tunnettu kreationisti lääkäri Pekka Reinikainen veti herneet nenäänsä sen evoluutio-osuudesta (mitokondriomme olivat muinoin its. bakteereita) ja kirjoitti vastineen. Johon Wartiovaara vielä vastasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s