Lasten? ylipaino? ei? johdu? antibiooteista?


 

Ilta-Sanomat käyttää kysymysmerkkiä otsikossa ”Antibioottien liikakäyttö syynä lasten ylipainoon?” Otsikossa olevasta kysymysmerkistä oivallamme, ettei uutinen tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Mutta miksi Ilta-Sanomat julkaisee kysymysmerkillisiä otsikoita?

Tässä tietellisessä tutkimuksessa kerrotaan, että laajakirjoisten antibioottien toistuva käyttö alle kaksivuotiailla on yhteydessä varhaislapsuuden lihavuuteen. Kapeakirjoiset antibiooteilla ei ole samaa yhteyttä, vaikka niitä määrättäisiin useinkin. Pelkkä epidemiologinen tutkimus ei tietenkään riitä, koska täytyy tietää vaikuttava mekanismi. Tutkijat spekuloivat, että vaikutus välittyisi suolistoflooran kautta. Tämä on spekulaatio. Piilossa olevaa tekijää ei pystytä sulkemaan pois, tutkijat toteavat, joten voi olla, että laajakirjoisilla antibiooteilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa oikeesti. Laajakirjoinen antibiootti saattaa olla yksi pieni lisätekijä. Huomatkaa, että välikorvantulehduksilla, joihin antibiootteja entiten määrätään, ei ollut yhteyttä lihavuuteen.

Voisiko Ilta-Sanomat kehittää jollain tavoin erikoissuuren kysymysmerkin, ettei lukijoita johdettaisi harhaan? Ja käyttäkää myös otsikkossa termiä yhteys eikä termiä on syynä, kun on kyse tämän tyyppisestä spekulaatiosta.

Kiitos.

 

Mainokset

Tampereen yliopistolta on tutkimusaiheet loppu – haluavat ryhtyä tutkimaan uskomushoitoja


 

Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikkö (hoitotieteenlaitos) sai vuonna 1996 Skepsis ry:n huu haa -palkinnon välillisesti, kun se myönnettiin Kirjayhtymälle. Kirjayhtymä julkaisi Terapeuttinen kosketus nimisen kirjan, joka perustui Tampereen yliopiston hoitotieteen laitokselle tehtyyn hyvät arvosanat saaneeseen pro gradu tutkimukseen. Kaksikymmentävuotta sitten saatu palkinto hiertää edelleen, kun aihetta piti käsitellä Tampereen yliopiston uskomushoitoja käsittelevässä seminaarissa. Olisin toivonut, että Tampereen yliopisto olisi ottanut opikseen ja luopunut huuhaan levittämisestä, mutta ilmeisesti tarvitaan järeämpiä keinoja.

Seminaarissa kerrottiin, että maailmanlaajuisesti ihmiset yhä enemmän ilmaisevat tarvetta hyödyntää kokonaisvaltaisia tai täydentäviä lääketieteellisiä menetelmiä. Sitä ei kerrottu, että lähteenä käytetty WHO:n raportti myötäilee kiinalaisten näkemystä asiasta. Saimme myös kuulla, että Suomi on jäänyt jälkeen kansainvälisen tutkimuksen kehityksestä, mikä onkin hyvä juttu. Vaihtoehtohoidoissa on se kummallinen piirre, että niiden toimivuus ja turvallisuus pitäisi muka tutkia yliopistossa, kun huuhaa-kauppiaat eivät paljastumisen pelossa tee sitä itse.

Pauliina Aarva vaati tutkimustietoa näyttöön perustuvan terveyspoliitisen päätöksenteon tueksi. Nyt uskomushoitojen hyödyistä on muka liian vähän tietoa. Yksi henkilö, joka olisi valmis tekemään tukimuksia on tietenkin Pauliina Aarva. Aiheeksi sopisi energia. (Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books 2015.)

Kaija Helin esitteli, miten uskomushoitoja tutkittaisiin. Kun lääkkeiden kohdalla lähtökohta on kemiallisen aineen etsiminen ja sen biologinen vaikutus, niin uskomushoidoissa tutkimusasetelma on käännetty päälaelleen. Uskomushoitoa kokeillaan suoraan uhreihin ja katsotaan mitä tapahtuu. Sitten kuvitteelisen tehon ympärille keksitään jokin sopiva filosofia, uusi ihmiskäsitys, oppirakennelma ja teoria. Vasta sen jälkeen tutkitaan, onko memetelmä turvallinen. Aivan pohjimmaisena on biologinen mekanismi. Toisin sanoen uskomushoidoilla kun ei ole mitään biologista mekanismia olemassakaan, niin sen etsimiseen ei käytetä ajatuksia eikä voimavaroja. Katja Helin on homeopaattien kouluttaja.

Minna Sorsa on nähnyt vaivaa sen selvittämiseksi, kuinka paljon uskomushoitoja on Suomessa tutkittu. Tietenkin liian vähän. Minna Sorsa esittää myös klassisen kysymyksen, että eikö ole tärkeintä, että asiakas saa apua, vaikka vain plasebosta. Tällöin asiakkaalle joudutaan valehtelemaan, mitä haittaakaan siitä olisi? 89 % syöpähoitajista on sitä mieltä, että uskomushoidot voivat viivästyttää oikeaa hoitoa.

abstraktit

Voiko jokin paistorasva aiheuttaa syöpää?


Voin ja kookosöljyn kauppiaat yrittävät aina todistaa tuotteidensa terveellisyyttä. Ne jotka saavat elantonsa virallisia ravintosuosituksia vastustamalla liittyvät kuoroon. Suomalaiset bloggaajat tarttuvat kaikkieen missä mainitaan sana voi. Kun tutkija tarvitsee lisää rahoitusta, hän saattaa tarvita median apua. Toimittajalla tai hänen esimiehellään saattaa olla vahva oma mielipide voin terveellisyydestä ja lehtitalon linjana voi olla, että kohu-uutisten taustoja ei tarvitse niin tarkkaan penkoa, varsinkin jos juttu on jo julkaistu jossain toisessa lehdessä – se toinen lehtihän vastaa kaikesta.

Tällainen ympäristö synnyttää Ilta-Sanomissa julkaistun jutun Tuore tutkimus: Näissä kasviöljyissä paistamisella yhteys syöpään.

Kun törmää tällaiseen uutiseen olettaa, että jutun taustalla olisi vahva tieteellinen näyttö. Ainakin niin pitäisi olla. Mutta jostain syystä lehdistö toimii aivan päin vastoin. Mitä hurjempi väite, sitä löyhempiä todisteita vaaditaan, että juttu päätyy lehteen.

Ilta-Sanomat julkaisee Ruokala-nimisessä reseptipalvelussa. Se on ensimmäinen hälytyskello. Jos juttussa ei mainita, missä tiedelehdessä tutkimus on julkaistu, se on toinen hälytyskello. Kun ryhtyy etsimään alkuperäistä tutkimusta eikä sitä löydy, se on kolmas vahva hälytyskello.

Tutkimuksella on totuttu ymmärtämään jotain sellaista, joka on julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Tietysti tutkimus sanaa voidaan käyttää myös koulun kemianluokassa tehdystä kokeesta, mutta mielestäni valtakunnallisessa iltapäivälehdessä tutkimus-sanan käytössä tulisi olla tarkka, ellei haluta johdattaa lukijaa harhaan.

Kookosöljykauppiaat ovat pitkään sanoneet, että heidän tuotteensa kestää kovaa kuumentamista. Tätä mieltä oli myös Dr Mercola jo vuonna 2003. Dr Mercola? Dr Mercola on yksi pahimpia roskatieteen levittäjiä maailmassa, jonka jokaiselle sivulle FDA on vaatinut varoitustekstin (löytyy sivun lopusta).

Juttu levisi länsimediassa, kun The Telegraph nosti sen uudelleen esiin. Alkuperäinen juttu on julkaistu televisiossa BBC sarjassa Trust me I am a doctor. Tästä ohjelmasta on tiedote myös yliopiston sivuilla, mistä Ilta-Sanomat on luullut kyseessä olevan yliopistotutkimuksen. BBC:n uutisesta selviää, että vapaaehtoisille Leicesterin asukkaille annettiin eri öljyjä käytettäväksi arkisessa ruuanlaitossa. (otoskokoa ei kerrota, mutta lienee alle 10.) Yli jäänyt käytetty öljy kerättiin ja analysoitiin. Auringonkukkaöljy ja maissiöljy muodostivat paistettessa runsaasti aldehydejä. Aldehydeistä jotkut on liitetty syöpiin korkeina pitoisuuksina kuten asetaldehydi, jota muodostuu mm. alkoholin palaessa.Tämä uutinen kuuluu sarjaan perunlastut ja uppopaistetut kananugetit.

Iltasanomien ”tuore tutkimus” osoittautui asiaohjelman viihteelliseksi osuudeksi. Jutun faktat perustuvat yhden asiantuntijan haastatteluun ja mielipiteeseen. Tämän asiantuntijan Martin Grootveldin esittelyssä Leisisterin De Montfortin yliopiston farmasia koulun sivuilla kerrotaan, että hänen päätehtävä on kerätä rahaa yliopistolle EU:lta ja muista lähteistä (Research activities: Attraction of research funding from research councils, EU, medical charities, industrial sources etc.)

Kyseessä on siis asiantuntijalausunto, joka varmasti perustuu ennen kaikkea hänen henkilökohtaiseen käsityksiin monista tutkimuksista ja henkilökohtiseen kokemukseen – ei BBC:n teettämään ”tuoreeseen tutkimukseen”.

Alkaa kyllästyttää tämä copy/paste journalismi.

Tampereen yliopisto käyttää veronmaksajien rahoja spekulaatioihin vaihtoehtohoidoista


Tampereen yliopisto järjestää 11.11 seminaarin uskomushoidoista. Tilaisuuden yhtenä pääpuhujana on Pauliina Aarva, joka on juuri julkaissut kirjan Parantavat energiat. Sattumalta tilaisuus edistää hyvin kirjan myyntiä. Muistamme hyvin, että energiaa tutkitaan fysiikan laitoksella, ei terveystieteiden laitoksella eikä mitään parantavia energioita ole oikeasti olemassa.

Tilaisuuden järjestäjät käyttävät vaihtoehtohoidoista leikkisästi sanaa täydentävät hoidot, vaikka tämä termi edellyttää tieteellistä näyttöä edes pikkuriikkisestä tehosta. Tilaisuuden toisena järjestäjänä toimii Suomen Integratiivisen Lääketieteen Foorumi. Siis mikä? Intergatiivinen lääketiede on funktionaalisen lääketieteen laajennus. Tiedättehän. Funktionaalinen lääketiede on se ”rahat pois tyhmiltä” jymäytys, joka toi perinteisen lääketieteen kylkeen antioksidantit silloin, kun luultiin, että niillä on syötynä terveysvaikutuksia. Potilaille myytiin lisäravinteita ja vitamiineja ja saatiin liikevaihtoa mukavasti kasvatettua. Integraalinen lääketiede on vie jujun pitemmälle. Se liittää perinteiseen lääketieteeseen kaiken mahdollisen humpuukihoidon.

Kuten hyvin tiedämme, huhaa toimii sitä paremmin, mitä kaukaisemmat juuret sillä on. Niinpä integraalisella lääketieteellä on juuret antiikissa. Jos tutustuu tämän huuhaan teoriaan tarkemmin, törmää outoihin käsitteisiin, jotka ovat nykyihmiselle ja nykytieteelle ihan tuntemattomia kuten ”koherenssintunne”, salutogeeninen”, ”hygiogeneesi”. Kyse on tieteellisestä jargonista, jolla yritetään hämätä kuulijaa luulemaan, että kyse olisi todellisesta tieteestä. Integratiiviset lääkärit kiittävät valtiota ja Tampereen yliopistoa vetoavusta ja mediaa ilmaisesta arvokkaasta palstatilasta. Ketä kiinnostaa sellaiset asiat kuin esimerkiksi Sote-uudistus, kun voi pitää seminaaria uskomushoidoista.

Seminaarin alustusten aiheena on mm. Täydentävien hoitojen asema Euroopassa, Terveydenhuoltohenkilökunnan (virheelliset) CAM-asenteet, Salutogeeninen terveyden teoria ja tutkimus eli siis hölynpöly. Kun yliopistojen määrärahoja leikataan, niin minä tiedän yhden hyvän säästökohteen.

PS 12.11.2015

Tutkijoilla riita vaihtoehto­hoitoja käsittelevästä seminaarista: ”Yliopiston varojen väärinkäyttöä”

Taikauskon pelko leimaa vaihtoehtohoidot

Tilanne onkin paljon pahempi kuin luulin. Kautta yliopistolaitoksen noudatetaan tieteen perussääntöjä. Tässä seminaarissa ei niitä noudateta. Perustelut seminaarin järjestämiseksi kumpuavat uskomushoitojen tavoista – ei tieteelliseltä pohjalta niin kuin yliopistossa pitäisi. Tänään Pauliina Aarva vastaa Helsingin Sanomissa kritiikkiin sanomalla, että ”mikä estää avoimen keskustelun toimiviksi osoittautuneiden hoitomuotojen hyödyntämisestä tavanomaisten terveyspalvelujen rinnalla”. Tämä retoriikkatyyli on käytössä uskomushoidoissa. Pauliina Aarva väittää, että olisi olemassa toimiviksi osoittautuneita hoitomuotoja. Uskomushoidot ovat kuitenkin niitä, jotka ovat joko osoitettu toimimattomaksi tai niiden toimivuudesta ei ole mitään näyttöä. Uskomushoidoilla rahaa tienaavat ovat vain ottaneet tyyliksi pokkana väittää, että uskomushoidoista olisi tieteellistä näyttöä. Homeopaatit valehtelevat ihan pokkana julkisestikin, ei pelkästään kahden kesken vastaanotolla, että homeopatiaa on tutkittu paljon ja siitä on paljon positiivisia tutkimuksia. Paullina Aarva yhdistää lauseeseensa tyyppilliseen tapaan jonkin sellaisen totuuden kuten ”mikä estää avoimen keskustelun”. Avoimen keskustelun tarpeellisuuttahan on yleensä mahdotonta kiistää. Samoin on mahdonta kiistää, etteikö esimerkisi kokonaisvaltainen hoito olisi hyvä juttu. Tai potilaaan kuunteleminen jne. Tässä tapauksessa avoimen keskustelun tarpeellisuus voidaan todellakin kiistää sillä, SE TEHDÄÄN VERONMAKSAJIEN RAHOILLA. Uskomushoitajat ovat ottaneet myös sen taktiikan, että hoitoja käytetään perinteisen lääketieten rinnalla. Tällöin asiakkailta hämärtyy täysin, kumpi hoito oikein tehoaa ja asiakastyytyväisyys ja rahavirrat ovat suurempia.

Uskomushoitoja on tapana myös perustella käyttäjämäärillä, kuten Pauliina Aarva tekee, mitä enemmän käyttäjiä, sitä parempi uskomushoito. Ajatelkaa, jos vaikka Buranaa markkinoitaisiin samalla periaatteella, niin mihin se johtaisi. Tietysti TARPEETTOMAAN ylikäyttöön, mikä onkin uskomushoitajien tavoite. Perusteluna väite on terveydenhoidossa kestämätön, mutta taikauskohoitoihin se sopii kyllä hyvin.

Tyypilliseen uskomushoitajien tapaan Pauliina Aarva esittää, että ihmsten oma kokemus tervehtymisestä otetaan huomioon. Uskomushoitajilla ei nimittäin ole mitään muuta perustetta esittää, sillä kliinistä kokeista ei saada mitään tukea uskomushoitojen tueksi. Samalla nämä puoskarit väittävät, että perinteisessä lääketieteessä ei otettaisi huomioon potilaan omia tuntemuksia. Diabetespotilaalta kysytään aina, millainen olo sinulla on. Pelkillä potilaskokemuksilla ei pötkitä pitkälle, mutta esimerkiksi syöpähoidoissa ei voida tehdä plasebokontrolloituja tutkimuksia, niin kyllä potilaskokemukset ovat käytössä myös perinteisen lääketieteen saralla, mutta niiden käsittelyyn on kehitetty tieteellsiä menetelmiä. Uskomushoitajat käsittelevät asiat päässään niin kuin K-kauppias asiakaspalautetta. Oman kokemuksen yleistämistä kutsutaan induktiiviseksi päättelyksi, eikä sen totuusarvo ole kummoinen. Sen luulisi myös dosentti Pauliina Aarvan tietävän.

Laitoksen johtaja Juha Teperi on ihan pihalla. Hän kehtaa väittää, että ”Me emme ole ajamassa mitään asiaa tai kauppaamassa mitään hoitoja.” Kuitenkin seminaarin toisena järjestäjänä on Suomen Integratiivisen Lääketieteen Foorumi, jolla on oma poikkeuksellinen lähestymistapa uskomushoitoihin ja tätä salutogeenistä lähestymistapaa esitellään seminaarissa. Johtaja kehtaa väittää, että kysessä on tutkimusseminaari, vaikka suosion takia seminaari on jouduttu siirtämään isoon saliin, jotta kaikki kiinostuneet uhrit pääsevät kuuntelemaan markkinointia. Tutukimusseminaari voisi olla rajoitettu pieneen joukoon osallistujien osalta.

Seminaarin puolustajien perustelut eivät kestä tieteellistä tarkastelua, mutta ovat hunajaa uskomushoitoihin hurahtaneille maallikoille.

Tämä on yksi tutkimus, jota Pauliina Aarva haluaa seminaarissa käsitellä. Kuten huomaamme tutkimuksen johtopäätökset ovat, että tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta voitasiin tehdä johtopäätöksiä. Pauliina Aarva on kuitenkin tutkimuksen kokotekstistä poiminut sellaisen osajoukon tietoja, joka näyttää hyvältä. Tämä on vaihtoehtohoitajien tapa käsitellä tieteellistä tutkimusta, näin ei yliopistossa tutkimuksista kerrota. Pauliina Aarva poimii tuloksista käyttäjäkokemus osuuden, jolloin tulokset näyttävät uskomattomat hyvältä. Näin kuitenkin käy aina. Kun uskomattoman paljon uskomushoidosta maksaneelta potilaalta kysytään, oliko hoidosta hyötyä, niin postiiviset vastausprosentit ovat aina korkeita. Potillat eivät pysty erottamaan, mikä tehosta on plaseboa, mikä itseparantumista ja mikä perinteisen lääketieteen aikaansaamaa tulosta. Potilasjoukosta puuttuvat ne, jotka ovat lopettaneet uskomushoidon käytön tehottomana. Yliopistoissa nämä asiat tajutaan. Siksi tämä seminaari ei täytä yliopistovaatimuksia.

13.11.2015

Minkälainen pitäisi olla yliopiston vaihtoehtohoitoja käsittelvän seminaarin sisältö oikeasti?

Seminaarissa pitäisi käsitellä sitä, missä tilanteessa vaihtoehtohoidot haittaavat perinteistä hoitoa. Pitäisi käydä läpi sellaisia vertaisarvioiduissa tiedelehdissä julkaistuja tutkimuksia, joiden vaihtoehtohoitajat väittävät olevan osoitus menetelmän tehosta. Pitäsi miettiä, miten rohkaistaan potilasta kertomaan hoitohenkilökunnalle, jos he käyttävät vaihtoehtohoitoja. Miten ehkäistään, ettei vaihtoehtohoitoihin turvautuvien oikea hoito viivästy? Miten lisätään suuren yleisön tietoisuutta niistä tempuista, joilla vaihtoehtohoitoja tuodaan perinteisen lääketieteen rinnalle?