Vale, emävale, Ilta-Sanomat


Tilastojen tulkinta on haastavaa. Kun verrataan kahta tilastoa toisiinsa, joudutaan umpikujaan.

Tilastojen tulkinta on haastavaa. Kun verrataan kahta tilastoa toisiinsa, joudutaan umpikujaan.

Ilta-Sanomat vertaili kokosivun jutussaan 18.8.2015 kahta toisistaan riippumatonta tilastoa. Asuntojen pyyntihinnat otettiin Oikotie-palvelun pyyntihintojen tilastosta. Oikotie-palvelu on osa HS-konsernia, johon Ilta-Sanomat kuuluu. Asuntojen toteutuneet kauppahinnat otettiin Tilastokeskuksen julkaisemista tilastoista. Kirjoitetussa jutussa ei kiinnitetty mitään huomiota niihin virheisiin, jotka syntyvät, kun verrataan tilastoja, joiden aineisto koostetaan eri tavalla.

Tulokseksi saatiin, että jossain postinumeroalueella asunnoista maksetaan enemmän kuin kuin pyydetään. Kyse ei siis ole yksittäisistä kaupoista, vaan niin säännönmukaisesta toiminnasta, että tulos päätyy jopa tilastoihin. Tässä vaiheessa toimittajankin hälytyskellot alkavat soida. Hän haluaa varmistaa asian soittamalla Huoneistokeskuksen välittäjälle. Huoneistokeskuksen välittäjä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja selittää kuinka Huonestokeskuksella kauppa käy jo ennen kuin asuntoa laitetaan myyntiin oikotielle. Toisin sanoen tilastojen vertailemisen oikeellisuutta ja tulosten paikkansapitävyyttä perustellaan tapauksilla, jotka eivät päädy kuin toiseen tilastoon. Tällä perusteellla toimittaja uskaltaa julistaa: tutkimuksessa ei ole laskuvirhettä.

Kiinnitin huomiota ensimmäisenä siihen, että mukana oli myös Oulu postinumerolla 90100. Oulussa kuitenkin asunnonvälittäjät pääsääntöisesti eivät käytä oikotietä ilmoituskanavanaan vaan etuovi.comia. Näin ollen asuntojen pyyntihintatilasto on hyvin puutteellinen.

Tilastokeskuksen tilastot perustuvat varainsiirtoveroilmoituksiin. Oikotien tilastot perustuvat kiinteistövälittäjien julkaisemiin hintapyyntöihin. Tilastoissa on siis mukana aivan eri asunnot. Kokeilemalla tilastokeskuksen sivuilta selviää, että Ilta-Sanomat on käyttänyt tilastokeskuksen PX-Web-tietokantaa, siten, että mukaan on otettu vuosi 2015, kaikki kerrostalot ja yksi postinumero. Ilta-Sanomat ei ole jaksanut tutkia tilastokeskuksen sivuja, että tällöin mukaan tulee vain noin 2/3 kaupoista. Vasta vuositilasto on täydellinen. Miten myyntitilasto on vääristynyt, ei siis selviä Ilta-Sanomien jutusta.

Kaikki kiinteistövälitäjät eivät käytä oikotietä ilmoituskanavanaan, joten tilastossa on mukana vain osa niistä asunnoista, jotka löytyvät tilastokeskuksen tilastosta. Välittäjät, jotka tinkivät oikotieilmoittelussa, tinkivät myös välityspalkkiossa. Miten tämä vääristää tilastojen vertailua, ei selviä Ilta-Sanomien jutusta. Oikotiessä on myös poskettomia hintapyyntöjä. Poskettomat hintapyynnöt ovat mukana Ilta-Sanomien pyyntihintatilastossa, mutta koska niillä hinnoilla ei kauppaa synny, niin poskettomat hinnat eivät päädy tilastokeskuksen tilastoihin. Sotkua lisää vielä tarjouskauppakäytäntö, jossa siis pyyntihinta on tahallaan laitettu liian pieneksi. Kauppaa käydään vasta, kun ostaja tekee tarpeeksi korkean tarjouksen. Mukana Oikotien tilastoissa on siis aivan eri periaatteella tehtyjä hintapyyntöjä, joten hintapyyntöjen niputtaminen samaan tilastoon johtaa väistämättä virheellisiin johtopäätöksiin. Vertailu on tehty myös niin, että mukana ei ole edes saman ajanjakson pyyntihinnat ja kauppahinnat, sillä pyyntihinnan julkaisemisen ja kaupantekopäivän välistä viivettä ei ole otettu huomioon. Ilta-Sanomat kertoo, että Helsingin keskustan, postinumero 00100, alueelta Oikotiellä julkaistiin 598 myynti-ilmoitusta tammikuun 2015 ja elokuun 2015 välillä. Koska tilastokeskuksen mikään tilasto ei ulotu elokuulle 2015, niin lehti on valinnut mielivaltaisella tavalla kahdesta tilastosta toisistaan poikkeavat ajanjaksot. Toisessa kohdassa lehti väittää käyttäneensä vuositilastoa.

Kun kahta tilastoa, jotka kuvaavat jotain muuta kuin tarkkoja myyntihintoja ja tarkkoja pyyntihintoja, verrataan eri ajanjaksoilla, niin tulokseksi saadaan roskatiedettä. Tilastojen erot ovat niin suuret, ettei niiden avulla pysty millään selvittämään tinkimisvaraa, vaikka yrittäisi ottaa erot huomioon. Ilta-Sanomat ei edes yritä eikä edes huomaa munaustaan. Sitäpaitsi tikimisvara ei ole mikään vakio vaan riippuu yksilöllisesti myyjän, mutta myös yksilöllisesti ostajan henkilökohtaisesta tilanteesta siis kauppan kokonaistilanteesta. Jos jommalla kummalla osapuolella on kiire ostaa tai myydä, se näkyy tinkimisvarassa, mutta ei selviä tilastoista.

Jutun kommnetteja on mukava seurata. Kukaan ei oikein osaa epäillä, että Ilta-Sanomien juttu on täyttä roskatiedettä ja antaa täysin virheellisen kuvan asuntokaupasta ja tinkimisestä.

Onko Sanomat-konserni vajonnut niin alas, että mikä tahansa juttu voidaan jukaista konsernin lehdessä, jos se käsittelee konsernin tuotetta?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s