Kilpirauhasen vajaatoiminta: T3 puhututtaa Amerikassa


Amerikan kilpirauhasliiton vuosikokouksessa puhututti T3. Amerikkalaiset pyörtyisivät, jos kuulisivat, että Suomessa käydään myös T3 väittelyä, mutta ei T3 + T4 yhdistelmäterapiasta vaan T3 monoterapiasta. Argumentointi puolesta ja vastaan on samanlaista. USA:ssa julkaistiin uudet suositukset kesällä 2014.

Todisteet T3 valitsemiseksi ovat riittämättömät, erityisesti rutiinikäytössä. Matalalla annoksella T3a kokeileminen, vaikka näyttöä on riittämättömästi, pidetään kuitenkin kiistanalaisena – siis myös mahdollisena. 13 yhdistelmäterapiatutkimusten puutteena mainitaan, että ei tiedetä kuinka moni tutkittava potilas oli ali tai yli hoidettu, erilaiset annokset ja raportoidut sivuvaikutukset huolestuttavat. Kyseessä on kuitenkin koko elämän kestävä hoito ja halutaan olla varmoja, että hoito on turvallinen 10, 20 ja 30 vuoden päästäkin.

Uutisessa kerrotaan D2 dejodinaasista, että geenivirheen vaikutus on pieni ja muitakin tekijöitä täytyy olla. Armourin haittapuolena mainitaan väärä T3 T4 suhde. Tämä johtaa suprafysiologiseen yliannokseen T3a. Lyhyt T3 puoliintumisaika johtaa piikkeihin päivän aikana.

Uutisen kommenteissa tulee esiin näkemysero. Pitää hoitaa oireita ei numeroita. Toinen sanoo ettei numeroita voida ohittaa, sillä jos näin tehtäisiin käy kuin testosteronin kanssa: alkuun tuntuu hyvältä, mutta pahat haitat tulevat myöhemmin. Myönteisimmin suhtautuvalla lääkärillä on lisäkoulutus: homeopatia.

Advertisements

21 thoughts on “Kilpirauhasen vajaatoiminta: T3 puhututtaa Amerikassa

  1. Asiaa sivuten: lääkäreiden ja psykologien kurssikirjassa Psykiatria (Duodecim 2010) kerrotaan seuraavasti: ”Trijodityroniinia (t3) on käytetty menestyksekkäästi lääkevasteettoman depression hoitokeinona yhdessä masennuslääkkeen kanssa, t4:n teho tässä hoitokäytössä lienee heikompi.”
    Mitä tästä tulisi ajatella?

    • Mitäpä siitä tulisi ajatella? Minäpä kerron näkemykseni:

      1) Katsaustason näyttö (linkitin taannoin tälle palstalle tuoreehkon systemaattisen katsauksen) ei tue T3-terapiaa rutiininomaisena lääkehoitona sillä laajempi trial-näyttö puuttuu mutta alustavaa näyttöä toki on.

      2) Itse bloggauksen käsittelemän asian kannalta (kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkehoito) tällä ei ole merkitystä.

  2. Miten se homeopatia tähän liittyy? Ei mitenkään. Puhu asiaa äläkä asian vierestä. Jos nyt keskittyisit tieteeseen etkä tälläiseen lapselliseen vihjailuun. Homeopatia on t3-hoitoon liittyen yhtä tyhjän kanssa.

  3. ”However, after this transition, some patients given levothyroxine (about 12%) were reported to have residual symptoms of hypothyroidism.Although psychological issues could have been coexisting in these patients, this finding suggests that adoption of this supposedly physiologically sensible regimen has set the scene for a new category of so-called euthyroid patients—ie, those given levothyroxine who have normal serum TSH but residual symptoms of hypothyroidism. In fact, other markers of thyroid hormone economy might not be fully normalised in patients given levothyroxine; the basal metabolic rate can remain subnormal,lipid abnormalities can persist, and the serum T4:T3 ratio is raised, with relatively lower serum T3 concentrations. Notably, less attention has been given to the raised T4:T3 ratio because serum TSH dominates as the therapeutic target and the medical community has dogmatic confidence in the deiodinases to appropriately regulate tissue T3 generation.”

    ATA:n vuonna 2014 julkaiseman hoitosuosituksen laatimisessa mukana ollut huippuendokrinologi Antonio Bianco, on siis kirjoittanut näin oheiseen julkaisuun yhdessä Elizabeth A McAninchin kanssa. Teksti on julkaistu 8.9.2015. Edustaa siis alan viimeisintä tutkimusta.

    Tämän luettuani kotimaamme endokrinologit alkoivatkin näyttäytyä varsin kummallisessa valossa. Etenkin, kun he tekevät ilmiantoja kollegoistaan, jotka eivät ole endokrinologeja, mutta tietoisia tästä asiasta, mistä Bianco kirjoittaa. Ja hoitavat sen mukaisesti myös muilla valmisteilla kuin levotyroksiinilla.

    Tämä on alkusoittoa sille mitä on tulossa. Laiva kääntyy, mutta kovin hitaasti. Kun uudet suositukset saadaan, ehkä 5 – 10 vuoden kuluttua, on se monelle auttamattomasti liian myöhäistä. Ikävä kyllä.

    • Suomalaisten lääkäreiden toiminnassa on puututtu siihen, että potilaille, joilla ei ole lainkaan kilpirauhasen vajaatoimintaa, on määrätty suuria annoksia pelkkää T3a.

    • Tässä ei ollut mitään uutta. Edelleenkään kukaan ei suosittele T3-monoterapiaa. Erittäin suuri vähemmistö kokee psykologisista syistä, että pelkkä T4 ei riitä, vaan heille jää oireita. Tämän tietävät kaikki endot. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuka yksilö hyötyy yhdistelmähoidosta ja mitkä ovat yhdistelmähoidon oikeat annokset. Se tiedetään vanhastaan, että eläinperäisellä yhdistelmä lääkityksellä aiheutettiin joillekin yliannos kilpirauhashormooneja. Tämä ei ole muuttunut ja tilanne yhdistelmähoidossa on edelleen sama. Tiede korjaa itseään ja normaalia että endot muuttavat käytäntöjään. Se on epänormaalia, että potilaille syötetään sokkona lääkettä. Ja jos muuten olet lukenut tämän tarinan hypertyreoosiblogista, niin siinä on univrsal sana käännetty väärin harhaanjohtavasti.

      • Hypertyreoosiblogi? Univrsal? Syötetään sokkona lääkettä? Eli kuten tehdään statiinien tai psyykelääkkeiden kanssa? Mitäs uutta siinä on. Tosin kukaan asiantunteva lääkäri ei ”syötä” potilaalleen T3- tai eläinperäistä lääkettä sokkona. Eli siis potilasta huolella tutkimatta. Tai jos näin tekee, niin lupien kuuluukin lähteä. Näissä tuntemissani tapauksissa on kuitenkin kyse aivan muusta. Se selviää kyllä aikanaan ja totuus tulee esille. Nythän valvira on jo hävinnyt kahdesti, koska mitään näyttöä keksityille syytöksille ei ole. Tulee kalliiksi veronmaksajille tämäkin operaatio.

        Tiedetään varsin hyvin missä tilanteessa yhdistelmää tai monoterapiaa pitää käyttää. Myös annostelu on helppoa. Potilaan vointi ja labrat ovat niitä asioita, mistä nämäkin selviää. Ja potilaan omat tuntemukset kun lääkitystä säädetään. Ei ole rakettitedettä, mutta joillekin lääkäreille vain niin mahdottoman hankalia asioita hahmottaa.

        Toivottavasti tiede todellakin korjaa itseään ja endot muuttavat käytäntöjään. Niissä on runsaasti muutettavaa vajaatoiminnan hoitamisen osalta. Monet heistä keskittyvät mielestään haasteellisempiin sairauksiin, joissa voivat saavuttaa edelläkävijän maineen. Kuten esimerkiksi harvinaiset neuroendokriiniset kasvaimet.

      • Professori Välimäki on tehnyt valituksen tapauksesta, jossa potilaalle, joka ei kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, on määrätty suuri annos T3-lääkettä.

      • Tuohan ei pidä paikkansa. Välimäki olisi voinut tarkistaa asian lääkkeen määränneeltä lääkäriltä.

      • Välimäki on kertonut asian julkisesti televisiossa. Annostus löytyy reseptistä. Mitä näyttöä sinulla on siitä, että Välimäki ei olisi tarkistanut asiaa lääkkeen määränneeltä lääkäriltä?

      • Minä olen lukenut asian papereista itse. Ja tunnen tapauksen.

      • Miten olet saanut haltuusi salassa pidettäviä terveystietoja? Luin aikaisempia kommenttejasi, joista päättelen, että väitteesi kaipaavat aina kirjallisen vahvistuksen, joten voitko skannata ne paperit, jotka olet lukenut. Muuten sinua ei uskota.

  4. Ja ennen kuin huutelet, ettei tuossa tekstissä ole mitään uutta, niin luehan se ajatuksen kanssa kokonaan läpi 🙂

  5. Aikaisemminhan endokrinologit eivät ole myöntäneet mitään geenivirhettä (dejodinaasi olevan olemassakaan, eivätkä myöskään ole suostuneet hyväksymään, että levotyroksiinissa olisi mitään ongelmia. Senhän on pitänyt olla jokaiselle vajaatoiminnasta kärsivälle sopiva lääke. Bianco selventää, että näin ei suinkaa ole. On olemassa yksi tunnistettu geenivirhe, joka vaikuttaa dejodinaasi 2:n (D2) toimintaan. Joka taas osallistuu T4:n muuntumiseen T3:ksi.

    Tällä hetkellä tutkitaan myös muita geenivirheitä ja ongelmia dejodinaaseissa. On siis selvää, että tutkimusten edetessä löydetään syitä sille, että levotyroksiini ei toimi kaikilla vajaatoimintapotilailla, koska kudostasolle jää puute T3:sta. Ja tämä siksi, että muunto varastohormonista aktiiviseksi hormoniksi ei toimi oikein.

    Tullaan myös näyttämään toteen se, mikä jo kliinisellä tasolla tiedetäänkin, eli että on olemassa sairauden muoto (NTI), jossa laboratorioarvot ovat niinsanotusti nätisti viitteissä (TSH ja T4V), mutta kudostasolla on puutos aktiivisesta T3 hormonista. Mikä taas aiheuttaa lukuisia oireita. Kyse on siitä potilasjoukosta, jonka korvien välissä lääkärit näkevät vian olevan. Ja onkin, mitä tulee T3:n puutokseen aivoissa. Se tosin ei korjaannu terapialla eikä masennuslääkkeillä, vaan T3-hormonilla.

    • On erittäin epätieteellistä ajatella, että jotain tuntematonta geenivirhettä ei olisi olemassa. Siksi en usko endokrinologien toimineen niin. Vasta sitten, kun geenivirhe on tieteellisesti löydetty, endokrinologit voivat myöntää sen olemassa olon. En usko endogrinologien kiistävän tieteellisesti löydetyn geenivirheen olemassa oloa. Suomessa T3-monoterapiaa määränneet lääkärit eivät ole tutkineet potilaitaan tämän geenivirheen varalta. Ajatus myös siitä, että lääkärit eivät suostuisi hyväksymään, että jossain lääkkeessä olisi mitään ongelmaa on virheellinen. Lähtökohta kaikissa lääkkeissä on se, että ne eivät ole täydellisiä. T4 monoterapian suosio perustuu hyvään turvallisuuteen. Lääkkeen tiedetään olevan turvallinen. Lääkärit myös tietävät, että noin 5 %:lla kaikki oireet eivät poistu T4:llä. Nyt he tietävät, että yksi geenivirhe voi selittää pienen osan tästä. Nyt varmaan aletaan tutkia T4:T3 suhdetta ja sen merkitystä. En suosittele ketään ryhtymään tähän kokeiluun omin päin.

      • Valveutuneet lääkärit tietätävät, että huomattavasti paljon suuremmalla osalla potilasta kaikki oireet eivät poistu T4:llä. Matti Välimäki tietää, ja on myös kirjoittanut sen, että T4-monoterapialla ei päästä terveiden verrokkien tasolle.

        Ongelmaa on koitettu lakaista maton alle ja sitä tehdään kaiken aikaa. Kyseessä on suuri huijaus. Toki T4-monoterapia olisi ihanteellinen ja turvallinen ratkaisu, mikäli se toimisi. Nyt näyttää kuitenkin sille, uusimpine tutkimusten ja kliinisen kokemuksen valossa, että 5 % ja 10 % ovat kaukana totuudesta. Ja mitä pidempään on käyttänyt T4:a, sitä suuremmaksi muodostuu riski sille, että se lakkaa toimimasta ja tulee ongelmia, jotka ratkeavat vain ottamalla rinnalle T3:a, tai sitten siirtymällä eläinperäiseen valmisteeseen, kuten Hillary Clinton on tehnyt. Hänen terveystietonsa ovat julkiset ja jokainen voi halutessaan tarkistaa missä kunnossa hän on. Tällä maamme endokrinologien halveksimalla ja pelkäämällä lääkkeellä.

        Yksi hyväkäs vertasi eläinperäistä jopa karppaukseen. Siinä onkin ollut oikein aivopieru. Mutta kuinka ollakaan, lausunto oli endokrinologin suusta plumpsahtanut.

      • Valitettavasti Jolene kirjoituksesi ovat roskatiedettä ja siksi keskustelu päättyy tähän. Siteerasit tuossa aikaisemmin englannin kielellä tieteellistä artikkelia, joka on julkaistu arvostetussa tiedelehdessä ja jonka on kirjoittanut sinun mielestäsi huippuendokrinologi, Antonio Biancoarvo. Kerrot, että
        teksti on julkaistu 8.9.2015. Siinä sinun siteeraamassasi jutun ensimmäisellä rivillä kerrotaan, että niiden potilaiden määrä, joilla on vielä oireita T4 lääkkeen jälkeen on 12 %. Tämä luku pitää sisällään huippuendokrinologin mukaan myös ne, joilla oireet johtuvat psykologisista syistä. Nyt vain muutama tunti myöhemmin maalailet, että 5 % ja 10 % ovat kaukana totuudesta, mutta et kerro täsmällisesti, mikä on se todellinen prosentti etkä sitä, miksi prosentti eroaa itse siiteeraamasi asiantuntijan arvosta. Kerrot, että T4-monoterapaialla ei päästä terveiden verrokkien tasolle ja että ongelmaa on yritetty lakaista maton alle – suuri huijaus. Kuitenkin kerrot että Endokrinologi Matti Välimäki on kertonut asiasta, eli omien faktojesi perusteella ongelmaa ei olekaan yritetty lakaista maton alle, vaan mm. Välimäki on kertonut siitä avoimesti. Päässäsi pyörii endokrinologien salaliitto, jota ei ole olemassa. Hillari Clinton on 67 vuotias. Jos hän on aloittanut kilpirauhaslääkityksen parikymppisenä, hän on saanut eläinperäistä. Tämä on todennäköisin vaihtoehto. Tutkimusten mukaan T3 lääkkeen ottaminen T4 lääkkeen rinnalle ei auta tilastollisesti merkitsevästi. Jotkut voivat hyötyä, mutta tiede ja endokrinologit ja endokrinologiyhdistykset ympärimaailaman eivät ole kanssasi samaa mieltä, että huomattavalle joukollle T4 potilaita pitäisi antaa rinnalle T3:a. Ja T3-monoterapiaa et näytä sinäkään nyt suosittelevan. T3 lääkkeen markkinoinnissa on samaa henkutusta, jota on karppauksenkin yhteydessä esiintynyt. Ja samat ihmisetkin asialla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s