Onko Suomen syöpähoito Euroopan kärkeä?


Kuva on linkitetty ilman lupaa Ylen sivuilta.

Kun suomalaiset vertaavat itseään muihin eurooppalaisiin syöpähoidon tehokkuudessa, he käyttävät mittarinaan mielellään syöpäpotilaiden viiden vuoden suhteellista elossaololukua tai elossaololukua.

Elossaololuku kertoo paljonko potilaista on elossa viisi vuotta syövän toteamisen jälkeen. Se on viiden vuoden kuluttua tietyn syöpätyypin syöpädiagnoosista elossa olevien potilaiden osuus kaikista  syöpädiagnoostisoiduista potilaista.

Suhteellinen elossaololuku saadaan elossaololuvusta matemaattisesti ottamalla huomioon muihin kuin syöpään viidenvuoden aikana kuolleet. Se on havaitun elossaololuvun ja potilasryhmän kanssa ikäjakaumaltaan samanlaisen, samanaikaiseen kokonaisväestöön kuuluvan ihmisryhmän ”odotetun” elossaololuvun suhde. Suhteellinen elossaololuku voidaan tulkita elossaololuvun arvioksi siinä hypoteettisessa tilanteessa, jossa potilaiden muut kuin syövästä johtuvat kuolemat on eliminoitu. Jos suhdeluku on 100%, syöpä ei lisää lainkaan kuolleisuutta.

Korkea elossaololuku ei merkitse pitempää elämää

Rudy Giuliani

Rudy Giuliani

New Yorkin pormestarina kaksoitornien terroristi-iskun aikaan ollut Rudy Giuliani väitti pyrkiessään presidenttiehdokkaaksi, että terveydenhoito USA:ssa oli erinomainen verrattuna terveydenhoitoon Englannissa. Englantilaisilla miehillä diagnostisoitiin eturauhaussyöpää 49 jokaista 100 000 kohden. Näistä kuoli 28 viiden vuoden kuluessa, eli noin 44 %. Viiden vuoden elossaololuku USA:ssa on 82 %. Giuliani väitti, että amerikkailaisilla on kaksi kertaa paremmat mahdollisuudet selvitä kuin englantilaisilla. Numeroiden vertaaminen on kuitenkin merkityksetöntä sellaisten ihmisryhmien välillä, joiden välillä on dramaattinen ero, miten syöpädiagnoosi tehdään. USA:ssa useimmat eturauhassyövät löydetään etsimällä eturauhasen antigeenejä (PSA), kun Englannissa  useimmat todetaan oireiden perusteella. Jotta saataisiin selville, mikä maa hoitaa asiat parhaiten, täytyy verrata kuolleisuutta. Jotta tämän asian ymmärtäisi täyttyy katsoa, kuinka viiden vuoden elossaololuku ja kuolleisuus lasketaan. Aloitetaan elossaololuvusta:

Viiden vuoden elossalololuku on tavallisin, mutta viidessä vuodessa ei ole mitään erikoista. Tilasto voidaan laskea mille aikavälille tahansa. Kuvittele ryhmää, joka on saanut syöpädiagnoosin samana päivänä. Niiden potilaiden osuus, jotka ovat elossa vielä viiden vuoden kuluttua, on elossaololuku. Tässä laskukaava:

viiden vuoden elossaololuku = niiden potilaiden lukumäärä, joilla diagnostisoitiin syöpä viisi vuotta sitten ja ovat yhä hengissä /  syöpään diagnostisoitujen lukumäärä

Kuolleisuuden laskemiseksi kuvittele toinen joukko ihmisiä. Tätä joukkoa ei yhdistä syöpädiagnoosi, se on vain joukko ihmisiä. Se osuus, joka on kuollut yhden vuoden kuluttua (tyypillinen aika kuolinsyytilastoissa), on kuolleisuus. Tässä laskukaava:

vuosikuolleisuus = niiden ihmisten lukumäärä, jotka kuolivat syöpään yhden vuoden aikana / ihmisten lukumäärä ryhmässä

Huomattava pääero näiden kahden tilaston välillä on sana diagnostisoitu, joka esiintyy elossaololuvun nimittäjässä ja osoittajassa, mutta ei missään, kun lasketaan kuolleisuutta. Seulonta vinoutaa perinpohjin eloonjäämislukua kahdella tavalla. Ensinnäkin se vaikutta diagnoosin ajoitukseen ja toiseksi se vaikuttaa diagnoosin luonteeseen ottamalla mukaan ei-etenevät syövät. Ensimmäinen aiheuttaa aikaistusharhan (Lead time bias): Kuvittele eturauhassyöpäpotilasjoukkoa, jotka diagnostisoidaan 67 vuoden iässä ja kaikki kuolevat 70 vuoden iässä. Kaikki selvisivät vain 3 vuotta, jolloin viiden vuoden elossaololuku on 0%. Kuvittele sitten, että sama ryhmä diagnostisoidaan PSA menetelmällä 60 vuoden iässä, mutta he kaikki kuolevat edelleen 70 vuoden iässä. He elävät 10 vuotta, jolloin viiden vuoden elossaololuku on 100 %. Vaikka elossaololuku on muuttunut dramaattisesti, silti kuolleisuudelle ei ole tapahtunut mitään. Korkea elossaololuku ei merkitse pitempää elämää. Tämä yksinkertaistettu esimerkki osoittaa, miten elossaololukua voi nostaa siirtämällä diagnoosin ajankohtaa aikaisemmaksi eikä elinaika silti ole pidentynyt yhtään.

Toinen ilmiö, joka johtaa pettävän suuriin elossaololukuihin on ylidiagnostisointiharha. Seulonta löytää muutoksen, joka täyttää syövän kriteerit, mutta joka ei koskaan potilaan elinaikana etene oireelliseksi. Jos 1000 miehellä on etenevä syöpä ja viiden vuoden kuluessa 440 on elossa, niin elossaololuku on 44 %. Jos seulontaan osasallistuvilla on 1000 syöpää ja 2000 ei-etenevää syöpää, niin ylidiagnostisointi nostaa elossaololuvun 81 %:iin. Huomaa, että elossaololuku on noussut, vaikka niiden lukumäärä, jotka kuolevat, ei ole muuttunut yhtään. Aikaistusharhan ja ylidiagnoosien takia muutoksilla viisivuotisessa elossaololuvuissa ei ole yhteyttä muutoksiin kuolleisuudessa.

Mutta kuolleisuus on avain asia. Kuoleeko amerikkalaisia miehiä puolet vähemmän kuin Englatilaisia? Vastaus on ei. Riski on kummallakin suurinpiirtein sama: noin 26 eturauhassyöpäkuolemaa 100 000 kohden Englannissa ja 27 USA:ssa. Jos eturauhassyöpää käytetään terveydenhuoltojärjestelmien vertailuun, niin Englanti voittaa, koska Englannissa on vähemmän ylidiagnoosia (vähemmän turhaa vakavaa huolta), mutta suurinpiirtein sama kuolleisuus. Amerikkalaiset ovat käyneet läpi turhia leikkauksia ja sädehoitoja, jotka usein johtavat impotenttiin.

Syöpäkuolleisuus ja viidenvuoden elossaololuku ovat toimittajan mielestä sama asia:

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/syopakuolleisuus-vaihtelee-euroopan-eri-maissa/651226/

Syövänhoidon erinomaisuutta todistetaan elossaololuvulla, mutta yliopiston sivulla muistutetaan toisesta kahdesta harhasta:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/suomi-on-syovan-hoidon-mallimaa.aspx

HYKS on Suomen paras syöpähoitopaikka ollut aina. Siksi onkin epäilty, että syöpähoidon tasa-arvo ei touteudu maassamme. Asuinpaikalla on merkitystä. Tässä kerrotaan, että HYKS on korkeinta tasoa Euroopassa. Tämä johtuu myös siitä, että yhdessäkään muussa pohjoismaassa ei ole tehty tätä selvitystä (auditointia) ainakaan vielä. Hyksin korkea taso ei merkitse saamaa kuin Suomen korkea taso.

http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/Hyksin-sy%C3%B6p%C3%A4osaaminen-arvioitu-Euroopan-parhaimmalle-tasolle-.aspx

Isoissa maissa tehdään paljon syöpätutkimusta ja siksi tutkimusrintamalla Suomen panos määrällisesti on vähäinen, mutta entäpä laatu? Tässä esitetään, että koska Suomen tutkimukset ovat keskimäärin ennemmän siteerattuja kuin USA:n tutkimukset, niin Suomen tutkimus olisi parempaa kuin USA:n tutkimus. Pienenä maana Suomi kuitenkin keskittyy tutkimuksessaan varmoihin aihepiireihin, joista etukäteen tiedetään tulevan tulosta. USA:ssa rintama on laajempi ja siksi osa tutkimuksista ei saavuta tiedeyhteisön suosiota. Siteerauksien määrästä ei voi tehdä oikein mitään järkeviä johtopäätöksiä.

http://www.biomedicum.fi/index.php?page=1646&lang=1

http://www.thelancet.com/journals/lanonc/article/PIIS1470-2045%2813%2970546-1/abstract

Kuoleisuustilastoja voi käydä tutkimassa täältä:

http://eco.iarc.fr/EUCAN/CancerSearch.aspx

 

Advertisements

2 thoughts on “Onko Suomen syöpähoito Euroopan kärkeä?

  1. Jos ajatellaan, että sairautta ei pystytä lopullisesti parantamaan, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa, niin sekin näkyy siten, että kuolleisuusluvut ovat samat mutta elossaololuvut paranevat. Samoin voisi ajatella, että aikainen diagnosointi parantaa hoitotulosta myös tässä suhteessa, koska sairauden pahenemista voidaan hidastaa pidemmän aikaa. Suomessa seulontaa ei tehdä kai sen takia, että suurin osa diagnosoiduista eturauhassyövistä on niitä helpommin hoidettavia, joiden kanssa saadaan hyviä hoitotuloksia nykyiselläkin toimintatavalla. Epäonnekas vähemmistö saattaisi hyötyäkin siitä, että ärhäkämpi muoto tautia diagnosoitaisiin aikaisemmin ja heidän hoitotuloksensa paranisivat. Mutta kun demokratia on enemmistön tyranniaa vähemmistöä kohtaan, ja mikä voisi ollakaan sen demokraattisempaa kuin kansanterveystiede, olkoonkin että se on laitostettu pelkäksi terveydeksi ja hyvinvoinniksi, niin lyhyemmän tikun vetäneet saavat jälleen kerran pitää tunkkinsa. Heitä tosin asiantuntevasti lohdutetaan sillä tiedolla, että kyse ei ole demokratian syvimmän olemuksen toteutumisesta vaan puhtaan tieteellisen tiedon jalosta voitosta yli amerikkalais-kauipallisen huuhaan tilastotieteen ylivertaisin keinoin saavutettuna 😀

    Tarkoitukseni ei ollut lytätä Tiinan ihan hienoa kirjoitusta, vaan ainoastaan laajentaa tarkastelukulmaa niihin mahdollisiin asiaan vaikuttaviin tekijöihin, jotka hän sivuutti. Hänen esittämänsä kritiikki ei suinkaan vaikuta minustakaan väärältä vaan saattaa hyvinkin selittää melkoisesti tuota elossaololukujen eroa, mutta ei välttämättä kokonaan, vaan niissä saattaa olla mukana ihan oikeaakin alan kehitystä.

    Jotenkin tuntuisi, että diagnosoidun elinajanodote olisi kuvaavampi mittari kuin nuo elossaololuvut eri vuosimäärille. Onkohan nuo otettu käyttöön siksi, että ne vaikuttavat jotenkin helpommin ymmärrettäviltä (ja sisältävät samalla jonkinlaisen tiedon hajonnastakin)?

    • Minä en nyt ihan ymmärrä kritiikkiäsi. Jos katsot, että saisimme jollain keinolla seulottua eturauhaskeissit niin että esim. ne väärät positiiviset saataisiin poies, niin kerro toki miten! Nythän joudumme joka tapauksessa ”tyytymään” tähän nykymalliin jonka rajoitus on ennaltaehkäisevän lääketieteen – toistaiseksi – ylitsepääsemätön rajoitus: emme voi tietää 100% varmuudella kuka hyötyy seulonnasta ja kuka ei. Demokratia tms. ei asiaan mitenkään liity.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s