Lisäävätkö rokotteet riskiä sairastua autismiin?


Embed from Getty Images

Rokotteiden katsotaan yleisesti ottaen olevan kaikkein menestyksekkäin kansanterveystieteellinen keksintö, mitä on koskaan kehitetty. Siitä huolimatta rokotteilla on ollut vastustajansa niin kauan kuin rokotteita on ollut. Niin kutsutut rokotevastustajat (antivaccinationists) ovat väittäneet vuosia, että rokotteet eivät toimi huolimatta murskaavasta tieteellisestä näytöstä, että ne toimivat.

Viime vuosina rokotteiden vastainen liike on keskittynyt väitteeseen, että rokotteet ovat osallisena neurologissa vammoissa, erityisesti neurologisessa häiriössä autismi, jota nykyisin kutsutaan autismin kirjon oireyhtymäksi (ASD). Kuitenkin tieteellinen näyttö ylivoimaisesti osoittaa, että rokotteilla yleensä ja MPR-rokotteella erityisesti, ei ole korrelaatiota ASD:n tai muiden hermosto-oireyhtymien kanssa.

Edelleen parhaat epidemiologiset todisteet osoittavat, että ASD:n lisääntyminen on seurausta laajennettusta autismin määritelmästä, diagnostiikan paranemisesta ja lisääntyneestä seurannasta. Tämä ei ole kuitenkaan lannistanut rokotuksen vastaista liikettä. He syyttävät nyt kaikkia mahdollisia rokotteiden ”myrkkyjä”. Väitteet eivät ole tieteellisesti päteviä.

Onko olemassa tutkimusta, joka osoittasi, sairastuvatko rokotetut autismiin useammin kuin rokottamattomat? Ei, valitettavasti sellaista tutkimusta ei ole tehty. Miksei tehtäisi sellaista tutkimusta, jossa ihmiset valittaisiin sattumanvaraisesti saamaan kaikki rokotteet tai olemaan täysin ilman rokotteita ja sitten vain seurattaisiin näitä ihmisiä usean vuoden ajan ja katsottaisiin, sairastuisivatko rokotetut muita useammin autismiin?

Ongelma on tämä: Jos sinut valitaan siihen ryhmään, joka ei saa rokotteita, niin silloin olet suuremassa riskissä saada taudit, jotka aiheuttavat sinulle kärsimystä, joudut sairaalaan tai jopa kuolet. Yksikään eettinen toimikunta ei hyväksyisi tällaista  lääketieteellistä tutkimussuunnitelmaa. Yksikään eettinen tutkija ei tuollaista tutkimusta tekisi, koska ne, jotka joutuisivat ei-rokotettujen ryhmään – ainakin jotkut heistä – sairastuisivat vakavasti. Olisi erittäin epäeettistä tehdä tuollainen tutkimus. Siksi sitä ei tehdä.

Miksei sitten etsitä sellaista ryhmää, joka on valinnut olla rokottamatta ja tutkita niitä? Ja sitten verrataan niitä rokotettuihin. Ryhmät eivät olisi silloin satunnaistettuja. Sellaisessa tapauksessa pitää varmistua, että nämä kaksi tutkittavaa ryhmää ovat täysin samanlaisia rokottamista lukuunottamatta. Että heidän hakeutuminen terveydenhuollon piiriin on samanlaista, että heidän lääketieteellinen tausta on samanlainen, että heidän sosioekonominen tausta on samanlainen. Ja sepäs onkin sitten vaikeaa, sillä aivan ilmeisesti olet valitsemassa kahdesta hyvin erilaisesta ryhmästä ihmisiä, sellaisista, jotka ovat täydellisesti rokotettuja ja sellaisista, joita ei ole rokotettu lainkaan. Asian varmistaminen olisi hankalaa. Sammattin rokottamattomat stainerkoululaiset ovat kovin erilaisia kuin Helsingin normaalikoululaiset. Ne, jotka eivät rokota, saattavat suhtautua terveydenhuoltoon erilailla kuin muut.

Sellaisia tutkimuksia pystytään tekemään, että MPR-rokote ei aiheuta autismia ja että adjuvantti tiomersaali ei aiheuta autismia. Mutta rokotevastustajien hypoteesi rokotteen ja autismin välisestä yhteydestä siirtyy jatkuvasti aina uuteen paikkaan. Ensin kaiken lähtökohtana oli, että kun autismi puhkeaa samoihin aikoihin, kun MPR-rokote annetaan, niin tästä kahden tapauksen samanaikaisuudesta heräsi epäily. Kaksitoista epidemiologista tutkimusta osoitti, ettei väite ollut totta. Sitten väite siirtyi tiomersaaliin. Ja se on selvästi osoitettu olevan väärä väite. Sitten on siirrytty siihen, että rokotteet yleensä aiheuttavat autismia. Sitä ei ole testattu.

Embed from Getty Images

Mutta kaikki todisteet autismista osoittavat ihan muualle kuin rokotteisiin. Ainakin tauti on geneettinen, mutta ei yksinkertaisella tavalla. Autismi ei ole mikään sirppisoluanemia, joka johtuu yhdestä geenistä. Autismiin liittyy mitä ilmeisimmin monia geenejä, jotka tekevät monia proteiiineja, jotka muodostavat monimutkaisen vuotovaikutuksen.

Ami Klin tutkimus Yale Child Study Centerissä oli mielenkiintoinen. Hän huomasi, että lapset joille kehityy autismi, muutaman ensimmäisen elinviikon aikana, katsoivat äitinsä puhuessa hänen suuhunsa, kun taas ne joille ei kehittynyt autismia katsoivat hänen silmiinsä. Joten jotain tapahtuu jo hyvin varhain, mikä määrää kenstä tulee autistinen ja kenestä ei. Ja on olemassa ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat autismin kehittymiseen. Jos äiti ottaa valporiinihappoa raskauden aikana, niin hänelle on todennäköisempää syntyä autistinen lapsi. Jos äiti söi thalidomiidia tiettynä hetkenä raskauden aikana, hänellä oli suurempi riski synnyttää autistinen lapsi. Tämä data osoittaa, että jos on olemassa ympäristötekijä, se vaikuttaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Keskeisimmät tutkimukset

Wakefield AJ, et al. Ileal-lymphoid-nodular hyperplasia, non-specific colitis, and pervasive developmental disorder in children. The Lancet, Volume 351, Issue 9103, Pages 637 – 641, 28 February 1998 doi:10.1016/S0140-6736(97)11096-0

Tämä on alkuperäinen Lancet-tiedelehdessä julkaistu Andrew Wakefieldin artikkeli, joka räjäytti autismipelon. Tutkimus on pieni analyysi autistisista 12 lapsipotilaasta, joilla Wakefieldin mukaan on todisteita ruuansulatuskanavan tuhkarokkoviruksesta, joka korreloi MPR-rokotteen ja autismin puhkeamisen kanssa. Tutkimius on jälkeen päin kumottu monella tasolla. Kävi ilmi, että Wakefieldillä on salattuja eturistiriitoja. Hänellä oli patentti rokotteelle, joka voisi korvata MPR-rokotteen. Hän oli myös amerikkaisen asianajajan konsultti oikeudenkäynneissä, jossa syytettiin MPR-rokotteen valmistajaa ja itse asiassa monet tutkimuksen lapsipotilaat olivat tämän asianajajan asiakkaita. Tekniikka, jolla tuhkarokkovirus eristetiin ruuansulatuskanavasta, kiistettiin jälkeen päin ja sitä ei pystytty muualla toistamaan. Potilastietojen uudelleen tutkiminen paljasti, että oireiden ja MPR-rokotteen välillä ei ollut ajallista yhteyttä. Tutkimuksen 12 kirjoittajasta 10 vetivät nimensä pois tutkimuksesta. Lancet peruutti julkaisemisen, Wakefield menetti lääkärinoikeutensa ja toimittaja Brian Deer osoitti tutkimustulokset manipuloiduiksi.

Wakefieldin tuloksia ryhdyttiin välittömästi tarkistamaan, eikä niitä pystytty missään vahvistamaan.

Afzal M A, et al. Absence of measles-virus genome in inflammatory bowel disease. The Lancet 1998; 351: 646-7.

Chen R, Destefano F. Vaccine adverse events: causal or coincidental? The Lancet 1998; Vol 351: 611-12.

Fombonne E. Inflammatory bowel disease and autism, The Lancet: Research Letters 1998; Vol 351: 955.

Kiln M. Autism, inflammatory bowel disease, and MMR Vaccine, The Lancet- Research Correspondence 1998; Vol 351: 1358.

Mrozek-Budzyn D; Kieltyka A; Majewska R Lack of Association Between Measles-Mumps-Rubella Vaccination and Autism in Children: A Case-Control Study. The Pediatric Infectious Disease Journal: 1 December 2009. doi: 10.1097/INF.0b013e3181c40a8a

Tässä puolalaisessa tutkimuksessa kävi päin vastoin. Rokote näytti suojaavan autismilta.

Peltola H, Patja A, Leinikki P, et al. No evidence for measles, mumps, and rubella vaccine-associated inflammatory bowel disease or autism in a 14-year prospective study. Lancet, May 2 1998, 351(9112) p1327-8.

Tässä tutkimuksessa oli mukana Suomessa 3 miljoonaa annosta MPR-rokotetta vuosina 1982-1996. Ruuansulatuskanavan häiriöitä havaittiin 51 lapsella, 1 Guillain-Barré-syndrooma, 5 kuumekouristusta, 2 päänsärkyä, ei yhtään autismitapausta.

Taylor B, Miller E, Farrington CP, Petropoulos MC, Favot-Mayaud I, Li J, Waight PA. Autism and measles, mumps, and rubella vaccine: no epidemiological evidence for a causal association. Lancet. 1999;353:2026-9.

Tässä tutkimuksessa todettiin, että autismi on lisääntynyt, mutta se ei ollut yhteydessä MMR rokotteen tuloon tai kattavuuteen. Tutkimus ei löytänyt mitään yhteyttä MPR-rokotteen ja autismin diagnoosiiän välillä. Tutkimus ei tue kausaalisuutta MPR-rokoteen ja autismin välillä.

Kaye J, del Mare Melero-Montes M, Jick H. Mumps, measles and rubella vaccine and the incidence of autism recorded by general practitioners: A time trend analysis. British Medical Journal 2001 322:460-3.

Vuosien 1988 ja 1999 aikana autismin riski kasvoi nelinkertaiseksi. MPR-rokotteen määrä pysyi kutakuinkin vakiona. Tutkijat tekivät johtopäätöksen, että MMR-rokotteen ja autismin nopean yleistymisen välillä ei ole korrelaatioita.

Farrington P., et al. MMR and autism: Further evidence against a causal association. Vaccine 2001; 19:3632-5.

Tutkijat kävivät uudelleen läpi Lancetissa julkaistut tutkimukset. Korrelaatioita autismin ja MPR-rokotteen välillä ei löytynyt. Tutkijat sanovat, että autismin puhkeaminen tapahtuu pitemmällä aikavälillä.

Elliman D, Bedford H, Miller E. MMR vaccine: Worries are not justified. Archives of Disease in Childhood 2001; 85:271-4.

MPR-rokote: Huoli ei ole perusteltua.

Dales L, Hammer SJ, Smith NJ. Time trends in autism and in MMR immunization coverage in California. JAMA 2001; 285: 1183–1185.

Farrington CP, Miller E, Taylor B. MMR and autism: further evidence against a causal association. Vaccine 2001; 19: 3632–3635.

Madsen KM, et al. A population-based study of measles, mumps and rubella vaccination and autism. New England Journal of Medicine 2002; 347: 1477-82.

Retrospektiivinen kohortti tanskalaistutkimuksessa oli mukana 500 000 Tanskassa syntynyttä lasta. Johtopäätös: Tutkimus antaa vahvan näytön sitä olettamusta vastaan, että MPR-rokote aiheuttaa autismia.

Mäkëla, et al. Neurologic disorders after measles-mumps-rubella vaccination. Pediatrics 2002;110:957-63.

Suomalaistutkimusen mukaan, joka käsitti 500 000 lasta, MPR-rokottella ei ollut yhteyttä aivotulehdukseen, aseptiseen meningiittiin eikä autismiin.

Honda H, Shimizu Y, Rutter M. 2005. No effect of MMR withdrawal on the incidence of autism: a total population study. Journal of Child Psychology and Psychiatry 46(6):572–79.

Väestöpohjainen tutkimus 300 000 Jokohamassa Japanissa selvitti ASD-diagnoosit vuosilta 1988-1996. Vuodesta 1988 vuoteen 1993 MMR-rokotukset vähenivät ja vuoden 1993 jälkeen ei ollut MPR-rokotuksia. Samanaikaisesti ASD-diagnoosit kasvoivat tasaisesti. Tästä syystä MPR-rokoteen ottamisen ja sitä seuraavan ASD diagnoosin väliltä puuttui merkitsevä korrelaatio.

Mitchell, S., J. Brian, L. Zwaigenbaum, W. Roberts, P. Szatmari, I. Smith, and S. Bryson. 2006.Early language and communication development of infants later diagnosed with autism spectrum disorder. Journal of Developmental and Behavioral Pediatrics 27(2 Suppl):S69–78.

Monet vanhemmat luulevat, että heidän lapsensa autismi johtuu rokotteista, koska autismi tyyppilisesti huomataan ja diagnostisoidaan samoihin aikoihin kun monet rokotteet annetaan. Kuitenkin tutkimukset ovat alkaneet osoittaa yhä aikaisempia autismin merkkejä siirtäen diagnoosia yhä nuorempiin ja nuorempiin – ennen kuin yhtäkään rokotetta on annettu, mikä on johdonmukaista sen oletuksen kanssa, että autismi on pääasiassa geneettistä. Esimerkiksi yli 45-vuotiaana lapsia siittävien miesten lapsilla on ruotsalaistutkijoiden mukaan tavallista suurempi riski sairastua autismiin. Synnyttävän naisen yli 35 vuoden ikä on yhteydessä lapsen 30 prosenttia suurentuneeseen autismiriskiin, osoittaa Tukholman Karoliinisen instituutin ja Lontoon King`s Collegen meta-analyysi. Maatalouden tuholaistorjunta-aineille altistuneilla raskaana olevilla naisilla on 75 prosenttia korkeampi riski saada autistinen lapsi kuin muilla, kertoo tuore kalifornialaistutkimus, joka julkaistiin Environmental Health Perspectives tiedelehdessä. Tiedossa on yli sata autismiin liittyvää geeniä (http://www.webmd.com/brain/autism/news/20070315/many-gene-glitches-may-up-autism-risk). Masennuksen hoidossa yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden nauttiminen alkuraskauden aikana nelinkertaistaa riskin saada autistinen lapsi.

 

Mainokset

2 thoughts on “Lisäävätkö rokotteet riskiä sairastua autismiin?

  1. Ei tuon perusteella ainakaan. Kirjoittajilla on hyvä tarkoitusperä, mutta parannusehdotukset jäävät pitkälti yleiselle tasolle ja jo olemassaolevien asioiden esittämiseen uutena (esim. tutkimuksissa pitäisi nostaa esiin potilaan tuntemukset – öö, näinhän on jo nyt!!) ja lisäksi kirjoittajat sotkevat välillä iloisesti keskeiset käsitteet kuten hoitosuositukset, potilaan kohtaamisen, tieteellisen evidenssin eri tasot jne. yhdeksi mössöksi. Toisekseen, kritiikin taso ei kohdistu EBM:n perustaan (käytetyille hoidoille oltava kunnollista lääketieteellistä näyttöä) vaan siihen, että miten tätä perustaa saataisiin vankemmaksi.

    Muuten, nähdäkseni se, että hoitotulokset ovat parantuneet & edelleen paranevat käytännössä KAIKILLA lääketieteen osa-alueilla jo pelkästään riittää osoittamaan ettei mitään varsinaista ”kriisiä” ole olemassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s