Pakurikääpä ei tehoa syöpään


Kun etsitään vaikkapa syöpään tehoavaa molekyyliä, tehdään usein kokeita petrimaljalla, koeputkissa ja rotilla. Sadoillatuhansilla aineilla on löydetty näissä kokeissa syöpäsolujen kasvua hillitsevää vaikutusta. Meillä ei kuitenkaan ole sataatuhatta syöpälääkettä, koska pelkkä petrimaljalla tehty tutkimus ei vielä kerro mitään. Tutkimus jatkuu petrimaljakokeesta edelleen. Yhtä lääkemolekyyliä varten käydään läpi yli 10 000 turhaa yritystä. Lopullinen varmuus lääkkeen tehosta saadaan kliinissä kokeissa oikeilla ihmisillä ja oikeilla syöpäpotilailla. Samalla selvitetään onko lääkkeellä vakavia haittavaikutuksia.

Uskomushoidoissa nostetaan järjestelmällisesti esiin aina uusia aineita, jotka ovat selvinneet ensimmäisestä koeputkitestistä. Sitten ihmisiä aletaan huijaamaan esittämällä, että uskomustökötti, kuten esimerkiksi pakuri tai graviola on tehokas syöpälääke. Syöpäsairasta jymäytetään uskomaan, että yhdessä syöpälääkkeiden kanssa saadaan parempi tulos. Uskomushoitojen kiivas hinku väittää jotain uutetta syöpään tehoavaksi johtuu myös siitä, että jos kerran tuote tehoaa syöpäänkin, niin totta kai se tehoaa silloin niihin lukuisiin muihinkin vaivoihin, sillä syöpä on sairauksien kuningas.

Syöpiä on monenlaisia. Siksi on monenlaisia syöpälääkkeitäkin ja sädehoito- ja leikkaustaktiikoita. Ei siis ole uskottavaa, että noin vain löytyisi yksi aine tai kasvi, joka tehoaisi kaikkiin syöpiin. Mutta kun potentiaalisia asiakkaita ei haluta rajata vain vaikkapa rintasyöpätapauksiin, niin uskomushoidoissa ei koskaan rajata mitään syöpää aineen vaikutuksen ulkopuolelle. Tämä tarjoaa helpon tavan hoksata, milloin on huuhaa helppoheikit liikkeellä. Kun jonkin väitetään parantavan kaikki syövät, niin kyse on aina huijauksesta.

Pakuria koskevat syöpäsolujen kasvua laboratoriossa käsittävät tutkimukset on tehty muutamalla syöpäsolutyypillä. Tutkimusten yleistäminen kaikkiin syöpäsoluihin on tietenkin epätieteellistä. Ja miten syöpäsolut sitten tuhoutuvat todellisuudessa ihmisessä on kokonaan toinen juttu. Pahimpia jymäytyksiä on väittää, että pakurilla on etuja tavallisiin syöpähoitoihin verrattuna siinä, että pakuri tuhoaa vain syöpäsoluja, mutta ei tavallisia soluja. Nykytutkimuksen valossa voidaan sanoa, että pakurissa on laboratorio-oloissa syöpäsolujen kasvua estäviä aineita. Mutta onko aineita vain yksi ja vai koko joukko yhdessä, on epäselvää. Ei myöskään tiedetä, millä pitoisuudella vaikutus saadaan aikaan ja kuinka tehokkaasta kyvystä on kyse.

Syövällä leikkivät vastuuttomat luotaistuotekauppiaat eivät pysty perustelmaan väitteitään tieteellisillä kirjoituksilla, mutta he pystyvät harhauttamaan mahdollista riistettävää uhriaan niin sanotuilla ”pitkillä listoilla”. Tieteessä viitaustapa on sellainen, että tiettyä väitettä perustellaan aina tarkasti juuri tietyllä tutkimuksella. Pakurikääpäkauppiaat kuitenkin erottavat väitteet omaksi epätieteelliseksi jorinaksi ja liittävät sitten loppuun pitkän listan viitteitä enemmän tai vähemmän tieteellisiin artikkeleihin tai kirjoituksiin. Vitsi on siinä, että esitettyille väitteille ei löydy pitkästä listasta mitään näyttöä, mutta kun uhrit eivät kuitenkaan tarkista viitteitä, niin asialla ei ole merkitystä. Listoihin ujutetaan asiaan täysin liittymätöntä materiaalia esimerkiksi toisista sienilajeista. Samalla tarjotaan amatööreille mainio mahdollisuus tehdä itse ne virhepäätelmät, joita kauppias haluaa uhrinsa tekevän. Jos petrimaljalla pakuriuute on tappanut syöpäsoluja, niin uhrit tekevät sen virhepäätelmän, että totta kai sillä nyt sitten on edes jotain tehoa tähän minunkin syöpääni. Ei tehoa. Rottakokeista ei voi päätellä mitään. Koeputkikokeista ei voi päätellä mitään. Petrimaljakokeesta ei voida päätellä mitään.

Pakurimössökauppiailla näyttää olevan ongelmia myös sen suhteen, onko ainetta tutkittu vai ei. Usein kerrotaan, että koska lääkeyhtiöt eivät voi patentoida tätä syöpälääkettä, ne eivät tutki sitä. Samalla unohdetaan, että yliopistot tekevät lääkeyhtiöistä riippumatonta syöpätutkimusta esimerkiksi Suomessa Suomen Akatemian tai eri syöpäsäätiöiden rahoittamana. Mutta tietenkin tutkimus kannattaa suunnata sinne, missä on todennäköisimmin odotettavissa tuloksia. Toisaalta toisessa yhteydessä sanotaan, että pakurista on tuhansia tutkimuksia, millä viritellään sitä uskomusta, että tuote olisi erittäin laajasti tieteellisesti tutkittu. No onko sitä tutkittu vai ei? Hakusana ”inonotus obliquus” löytää PubMedistä 113 viitettä.

Pakuria ei ole tutkittu tieteellisesti ihmisellä, joten kaikki väitteet sen mahdollisista terveysvaikutuksista ovat puhtaasti teoreettisia mukaan lukien väitteet syövästä, diabeteksesta ja sydänsairauksista. Voi myös esiintyä sellaisia haittavaikutuksia, joista ei vielä tiedetä mitään. Muut sienet, jotka sisältävät beettaglukaania, voivat aiheuttaa suun ja kurkun kuivumista, nenäverenvuotoa, kutinaa, vatsavaivoja ja verisiä ulosteita.

Iso numerot tuntuvat vakuuttavan ihmisiä. Siksi pakuristakin kerrotaan isoja numeroita, mutta pysähtyykö kukaan miettimään, mitä nämä isot numerot merkitsevät pakurin syöjän kannalta? Iso numerot alkavat siitä, että pakuri on tunnettu jo tuhansia vuosia (yli 5600 vuoden takaa). Aktiivisia ainesosia on valtava määrä (215 fytoravinnetta, massiivinen määrä sinkkiä). Tieteeellisiä tutkimuksia on aivan valtavasti (1600). Antioksidanttilukema on huippusuuri (SOD 36,557), Orac luku (52,452). Suuri osa näistä luvuista on peräisin copy/paste kirjoittelusta vailla tarkistettua lähdettä ja kun asiaa penkoo tarkemmin luvut ovat peräisin varsin luovasta kirjoittelusta. Virheellinen tieto kopiodaan yhdelle nettisivulle, siten toiselle… ja niin edelleen. Alkuperäisiä tutkimustuloksia on vaikea löytää ja ymmärtää, koska ne on kirjoittettu venäjäksi ja kiinaksi.


Nykysin tieto pakurin hienoista ominaisuuksista leviää toisilta saatujen vihjeiden avulla, jotka muuttuvat matkalla kuin lasten leikissä ”rikkinäinen puhelin”.

En ole millään onnistunut löytämään lähdettä tiedolle, että pakuria olisi käytetty 4600 (tai 5600) vuotta sitten. Tuohon aikaan oli aika vähän kirjoittelua, lähinnä Egyptissä, mutta ei pakurin esiintymisalueella napapiirin tuntumassa. Pakuria ei myöskään mainita vanhimassa tunnetussa kiinalaisessa yrttilääketekstissä ”Shen Nong Ben Cao Jing”.  Esimerkiksi tämä pakurikauppias väittää, että 5600 vuotta sitten Italian alpeille jäätyneen retkeilijän, “lääkelaukusta” löydettiin pakurikääpää. Kyseessä on legendaarinen 5300 vuotta vanha Ötzi jäämies, jonka jäätyneet jäännökset löydettiin 1991. Hänen mukanaan oli kaksi sientä ‪Piptoporus betulinus ja Fomes fomentarius, (pökkelökääpä ja taulakääpä), mutta ei suinkaan pakuria. Pakurista muistetaan aina kertoa, että sitä on käytetty satojen vuosien ajan Venäjällä syöpälääkkeenä. Mutta miksi Venäjälläkin oikeat syöpälääkkeet ovat syrjäyttäneet pakurin? Koska pakuria on käytetty perinteisesti, niin siitä seurasi se kauppiaiden kannalta hyvä juttu, että sen turvallisuutta ei tarvinnut osoittaa EU-säädösten mukaisesti.

Pakurin toksisuutta ei ole laajasti tutkittu. Mutta kun kansa on sitä Venäjällä syönyt, niin siitä voi päätellä, että sieni ei ole tappavan vaarallinen. Itse en syö mitään tutkimatonta sientä sen jälkeen, kun mustarouskusta löytyi syöpää aiheuttava karsinogeeni nekatoriini ja entisen kauppasienen syöntiä ei enää suositeltu. Koska sienet keräävät radioaktiivisuutta olisi hyvä, jos valmistajat tutkisivat pakurivalmisteensa strontium-137 pitoisuuden ennen tuotteen laittamista myyntiin.

Pakurilla on eri ominaisuuden sen mukaan, mistä se on korjattu. Tukimukset on tehty Siperian ja Kiinan pakurista, jotka kasvavat ankarissa oloissa. Joskus tutkijat käyttävät kasvatettua pakuria, mutta sen ominaisuudet sitten eroavat villistä pakurista todella paljon. Mitä Suomesta kerätty pakuri oikein sisältää?

Tieteelliset tutkimukset on usein tehty uuttamalla pakuria alkoholilla. Myös pitkää keittoa paineastiassa on käytetty ja muita monivaiheisia uuttomenetelmiä, jolla mahdollisimman paljon aineita saadaan irti. Pakuria käytetään enimmäkseen kuitenkin siten, että kuivatusta pakurista keitetään teetä. Tällöin kaikki ne aineet, jotka eivät liukene veteen vaan vain alkoholiin, jäävät pois teejuomasta. Tieteelliset tutkimustulokset eivät siis koske tällätavalla valmistettua pakurijuomaa, mutta silti pakurikauppiaat vetoavat näihin alkoholiuuttotutkimuksiin. Esimerkiksi betuliinihappo ei liukene veteen.

Ruuan tai lisäravinteen antioksidenttitehoa voidaan kuvata ORAC-luvulla (Oxygen Radical Absorbance Capacity).  Orac-asteikko yhdistelmä ORAC-tehosta sekä veteenliukenevista (ORAC-hydro) että veteenliukenemattomista (ORAC-lipo) jotta voitaisiin verrata tavanomaisia ruoka-aineita ja niiden antioksidanttitehoa. Pakurilla voi olla hyvinkin korkea ORAC- luku riippuen siitä, mistä se on kerätty, minkälaisissa oloissa se on kasvanut ja miten se on prosessoitu. On väärin sanoa, että pakurilla on noin vain korkea ORAC-luku.  Pakurin ORAC-luvut vaihtelevat suuresti. Koska pakuri on luonnontuote, sen koostumus vaihtelee erä erältä. ORAC-menetelmä hylättiiin vuonna 2012, koska luvun ja biologisen aktiivisuuden välille ei löydetty tieteellistä näyttöä. Monia ORAC-arvoja ei ole mitattu riippumattomissa laboratorioissa ja voivat johtaa siksi kuluttajia harhaan. Jos pakuria syö sellaisenaan, niin sillä ei ole lainkaan antioksidenttista vaikutusta, koska kuten muutkin sienet, pakuri on vaikeasti sulavaa ihmisen ruuansulatuksessa. Antioksidanttiparadoksi tarkoittaa siitä, että vaikka hedelmät ja vihannekset ovat yhteydessä kuolleisuuden, sydäntautien ja syöpien vähenemiseen, antioksidanttiravintolisät eivät juurikaan näytä auttavan.

Pakurin yhteydessä törmää myös toiseen lyhenteeseen SOD (SuperOxideDismutases). Se mitä lisäainekauppiaasi ei kerro on, että SOD:tä on turha ottaa suunkautta ellei kyseessä ole ajoitettu kapseli tai pilleri. SOD nimittäin tuhoutuu mahassa ennen kuin se ehtii ohutsuoleen imeytymään. Pakurikauppiaat mielellään ilmoittavat SOD arvon. Useimmiten se on hatusta vetäisty, sillä harva kauppias viitsii maksaa ja teettää tutkimuksen omasta tuotteestaan. SOD arvoksi esitetään usein 36,557. Tarkka lukija huomaa, että luvusta puuttuu yksikkö. Grammaa kohden, 100 grammaa kohden vai litraa kohden?

Lähdeaineistoa, jota on syytä lukea kriittisesti, sillä kirjoittaja esimerkiksi kirjoittaa ”monet tutkimukset”, kun tutkimuksia on kaksi ja kaikkia viitattuja tutkimuksia ei löydy lähdeluettelosta. Mutta data lienee oikein ja kirjoitus on julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä.

Lääkärilehti tyrmää pakurin käytön syövässä.

Pakurin markkinoinnissa ei saa esittää minkäänlaisia terveysvaikutuksia, koska pakurikäävälle ei ole mitään hyväksyttyä terveysväitettä.

Advertisements

98 thoughts on “Pakurikääpä ei tehoa syöpään

  1. Lauri,

    antisi on siis se, että nimimerkin takaa ei saa huudella; pakurikääpä ehkä toimii, ehkä ei (et tiedä etkä juurikaan välitä) ja että keskustelu kiertää rataa. Tiivistämisen sijaan rönsyilet tätä viesti toisensa jälkeen aikamoisen merkkimäärän verran.

    Menikö tiivistykseni pieleen? 🙂

  2. Sie, päätin että en edellisen jälkeen enää kommentoi 🙂 mutta kun kerta kysyit niin pitää kai se vastata. Nimimerkin takaa saa toki huudella, mutta tällöin se monesti nimenomaan menee huuteluksi. Pakurista en tiedä, niin kuin itsekin jo totesin, mutta kyllä välitän. Kerroinhan ainakin toivovani että se toimisi. Ja totta, tiivistämisen kanssa minulla on ongelmia, niin kuin edellisessä kommentissa jo myönsin. Tiivistyksesi annistani oli kyllä todella raaka tiivistys, mutta ei kai se nyt ihan pieleen mennyt 🙂

    Lauri Moilanen / Rovaniemi

  3. Respektit Laurille! Komenttisi ovat toki pitkiä, mutta niitä on ollut virkistävä lukea kaiken tämän sonnan keskellä 🙂

  4. Olisihan se aikamoinen ihme, jos lääketiede tai lääkärit myöntäisivät pakurin positiiviset ominaisuudet. Heiltähän menisi miljardiansioit. Syöpä ei varmaankaan oli niin yksioikoinen sairaus, mutta luulen (en tiedä), että jos ihminen syö terveellisesti ja ravintoarvot ovat kohdallaan, niin silloin elimistö torjuu esimerkiksi syövän paremmin, kuin jos ihminen syö epäterveellisesti ja häneltä puuttuu tärkeitä ravinteita elimistöstä.

    • Olisihan se aikamoinen ihme, että tuollaisia kommentteja esittävät tajuaisivat ettei niissä ole mitään tolkkua. Hoidon X toimivuus ratkaistaan kokeilla, ei kuvitelmilla siitä mitä tapahtuu kenenkin ansiotasolle.

  5. Hei, onko artikkelia muokattu, vai miksi ”tagged”-listassa on Jaakko Halmetojan nimi, mutta itse jutussa ei hänestä ole mitään mainintaa?

  6. Lienee siitä syystä, että Jaakko Halmetoja on henkilö, jolla on Suomessa asiasta eniten tietoa. Hän on tämän alan ”guru” ja hänen intohimonaan on mm. sienien terveysvaikutukset.

    Roskatieteen intohimona taas on nuijia maan rakoon Jaakon kaltaisia positiivisia ihmisiä. Onneksi Jaakko on ihminen, joka tuskin viitsii lukea tällaista negatiiviseen keskittyvää blogia.

    Mahtaa olla inspiroivaa ja elämänenergiaa antavaa tällaisen blogin ylläpitäminen… Mutta niinhän se on, että joillain lasi on puoliksi tyhjä ja toisilla puoliksi täysi. Roskatieteen Tiinalla se on täytenäkin vajaa 😉

  7. Huuhaa-tieteeseen ja hoitoihin on suhtauduttava kriittisesti. Mutta vimmainen räiskiminen sinne tänne ei tuo vakuuttavaa kuvaa myöskään kritiikistä. Se, ettei esim. pakurikäävän syöpää ehkäisevää vaikutusta ole (vielä) todennettu, ei oikeuta otsikoimaan, että ”ei tehoa syöpään”. Missään nimessä vaihtoehtohoidot eivät saa olla kirjaimellisesti vaihtoehtoja koululääketieteelle, ja tieteen nimissä voidaan puhua vain, kun asialla on oikeasti tieteellinen pohja. Mutta ei luontaistuotteita ja kansanlääketiedettä voi sillä perusteella leimata huuhaaksi. Varsinkin, jos esim. pakurivalmisteiden käytöllä ei ole mitään haittavaikutuksia. Siis toivoisin jäitä hattuun ja viileää asiallisuutta myös tähän kriittisyyteen, ettei ammuta omaan jalkaan.

    • On hyvin tärkeää sanoa, että pakurikääpä ei tehoa syöpään, koska pakurin pitkäaikainen käyttö osoittaa sen. On moraalisesti tuomittavaa vihjata, että jotakin saattaa tehota syöpään, mutta asiaa ei vaan ole vielä todennettu. Vaihtoehtohoidon tarjoaminen syöpää epäilevälle tai jo diagnoosi saanelleelle on aina haitallista. Potilas voi tuudittautua uskoon, että pakurikäävästä olisi hänelle jotain hyötyä ja siksi hakeutuminen oikeaan hoitoon voi viivästyä. Suhtautuminen syövän vakavuuteen voi heikentyä. Syöpälääkärit vaativat potilaitaan kertomaan käyttämistään vaihtoehtohoidoista, koska joiden yrttien tiedetään heikentävän syöpälääkkeiden tehoa. Miten pakurikääpä estää syöpälääkettä imeytymistä, ei ole tutkittu. Syöpälääkäreiden parissa kuitenkin kiertää vakavasti otettavia epäilyjä tiettyjen rohtojen haitallisuudesta, vaikka tieteellistä näyttöä ei vielä olekaan. Pakurikääpä ei tehoa syöpään, on viileä tosiasia.

    • Mistä tietää, mikä ei ole huuhaatiedettä. Ns. koululääketieteen kaikki edustajat ovat lääketeollisuuden kouluttamia ja masinoimia, joten vaikeaa, lähes mahdoton löytää mitään luotettavaa verrokkia oikein millekään väitteelle.

  8. Päivitysilmoitus: Mitä huijareille kuulu nyt? | Roskatiede

  9. En ihan kokonaan jaksanut tuota pakurikäävän ”lyttäämiskirjoitusta” lukea, mutta kommentoin. Tunnen ihmisen jonka äidillä 80 v. OLI keuhkosyöpä.
    Lääketieteellisistä hoidoista ei ollut apua ja hänet lähetettiin kotiin kuolemaan. Hän on erittäin toimelias ihminen vaikka hoidot veivät voimia. Hän ei antanut periksi vaikka sydän toimii tahdistimella ja kaikkea rempaa on kertynyt. Lapset keräsivät pakurikääpää ja kuivattivat sen. Mummeli alkoi käyttää pakurikääpää päivittäin. Nyt 5 vuotta myöhemmin hän on edelleen elossa asuu kotona. Lääkärit ovat ihmetelleet keuhkosyövän paranemista. Positiivinen asenne ja pakurikääpäkö pelasti? Näin uskon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s