Salattu syöpähoito?


MyArt

Miksi emme ole vielä löytäneet hoitoa syöpään? Itse asiassa, kun puhutaan syövästä, puhutaan monesta eri sairaudesta, joita on hyvin vaikea hoitaa. Monien syöpien hoidossa on tapahtunut paljon edistystä, mutta yhtä hoitoa kaikkiin syöpiin ei ole keksitty. En usko, että koskaan keksitäänkään ainakaan nykyisiä menetelmiä kehittämällä.

Kun puhutaan syövän hoidosta, niin uskomushoitojen kauppiaat usein esittävät, että tiedemiehet ovat keksineet jo hoidon syöpään, mutta ne vaikutusvaltaiset tahot, jotka saavat tulonsa syövästä, ovat estäneet hoidon käyttöönoton. Vakiotarina menee näin: On olemassa lääketeollisuuden salaliitto, joka on piilottanut syöpään keksityn hoidon. Väitteen salatusta syöpähoidosta esittää usein se, joka samalla markkinoi jotain ihmelääkettä kuten pakuria tai graviolaa.

– syöpä on monen miljardin euron teollisuus

– hoito X tehoaa syöpään niin hyvin, että se tuhoaisi tämän teollisuuden

→ Jotkut yksilöt, yritykset ja valtion organisatiot, jotka ovat mukana tässä teollisuudessa, piilottelevat tietoa X:stä, jotta heidän teollisuutensa saisi jatkaa kukoistustaan.

Ne, joka esittävät väitteen salatusta hoidosta, esittävät usein samanaikaisesti jonkun pseudotieteellisen humpuukin, jonka he väittävät toimivan. Aromaterapia, nonimehu, sähkömagneettinen värähtely, mitä tahansa. Miksi näitä väitteiden esittäjiä on niin paljon? Vai onko sittenkään? Miljardit ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan asiasta tai eivät usko siihen. Internet on salaiittoteorioiden kultakaivos. On hienoa, että meillä on niin paljon yksilöllisiä ajattelijoita ja vapausilmaista itseämme, mutta tulen vihaiseksi kun huomaan jonkun kertovan valheita ja yrittävän tienata sillä.

Jos olisin syöpäpotilas, en toivoisi hartaasti mitään muuta kuin että tautiini olisi jokin hoito vaikka siellä vaihtoehtohoitojen puolella. Kuitenkin, jos tutkit tarkemmin lääketeollisuutta, mahdollisuus sellaiselle salailulle näyttää mahdottomalta.

Ensinnäkin väite on mahdoton, koska syöpä on kompleksinen kokoelma erilaisia sairauksia, jotka vastustavat tehokkaasti kaikkia hoitoja. Ei siis ole tautia syöpä, vaan on taudit rintasyöpä, kohdunkaulansyöpä, maksasyöpä, melanooma jne. eri tyyppejä on yli 200. Syöpä ei ole sairaus, joka vain esiintyy eri paikoissa.

Lääketeollisuuden väitetään tutkineen tehoa syöpään, mutta hylänneen projektin, koska tuotetta ei voi patentoida. Yhden syöpälääkkeen tutkimukset maksavat 100 miljoonaa euroa, kun teho osoitetaan ihmiskokein. Ei ole uskottavaa, että lääkeyhtiö tekisi ihmiskokeen tehosta tuotteella, josta väitteen esittäjien mukaan lääkeyhtiö ei pystyisi hyötymään. Väite on siis loogisesti ristiriitainen. Virhe on myös siinä, että luotaistuotekauppiaat unohtavat, että tehon osoittamiseen ei riitä rottakoe, vaan kallis ihmiskoe tarvitaan. Kliiniset kokeet tarvitsevat myös viranomaisluvan. Kuinka lääkeyhtiö olisi saanut salaisen luvan?

Keitä ovat salaliittolaiset?

Usein syöpähoidon salaajista käytetään epämääräistä nimitystä lääketeollisuus tai puhutaan passiivimuodossa, josta tekijä ei selviä. Salaaja on epämääräinen suuri monoliitti, mutta mikään ei voi olla kauempana totuudesta.
Jokainen syöpäpotilas kohtaa hoitonsa aikana useita tähän sairauteen perehtyneitä asiantuntijoita, lääkäreitä , hoitajajia, vertaistukijoita. Useat heistä ovat hyvin myötätuntoisia ja välittäviä ihmisiä. Joidenkin motiivina toimia syöpätutkijana on läheisen kuolema tähän tautiin. Jossain uransa vaiheessa nämä asiantuntijat ovat ottaneet osaa lääketieteelliseen tutkimukseen ja jotkut ottavat osaa tutkimuksiin samalla kun hoitavat syöpäpotilaita. Joku istuu lääkeyhtiön hallituksessa, joku on valtion laitoksen neuvonantaja. Jos ajattelet koko maailmaa, niin samanlaisia ihmisiä täytyy olla satoja tuhansia ellei mijoonia. He ovat niitä ihmisiä, joita minun nyt pyydetään uskomaan olevan mukana salaliitossa, jotta heidän työpaikkansa säilyisivät. Minä uskon, että jokainen heistä olisi valmis jättämään heti työnsä, jos heidän potilaansa yht äkkiä voitaisiin hoitaa ilman heidän apuaan. Tämä salaliittoteoria ei vaadi vain yhtä tai kahta mätää omenaa, vaan valtavan määrän, ehkäpä enemmistön, terveydenhuollon ammattilaisista olemaan mukana. Ajatus näin valtavasta salaliitosta on absurdi.

Mutta onko syöpä Iso Bussness?

Totta kai se on! Suurin osa tutkimuksesta tehdään Suomessa sairaaloissa, yliopistoissa ja tutkimusyksiköissä. Syöpäpotilaiden hoitoon kuluu valtavasti rahaa joka vuosi. Perustutkimuksia rahoittaa enimmäkseen muut kuin lääkeyhtiöt. Syöpäpotilaiden hoito vie terveydenhuollon budjetista ison siivun. Syöpäsalaliiton mukaan hallitus on niin huolissaan pitämään bussneksen rullat pyörimässä eli sairaaloiden vuodepaikat täynnä, että se estää kaikki keksinnöt, jotka vapauttaisivat sairaaloiden resursseja. Jopa kyynisimmänkin pitäisi tajuta, että suuret syöpäpotilaiden aiheuttamat kulut on se, mistä valtio oikeasti haluaisi päästä eroon eikä lisätä menoja. Taloudellinen kannustin on selvästi sen puolella, että syöpään löytyisi hoito eikä salailu kannata. Entäpä sitten ne maat, joissa terveydenhuolto on sosialisoitu? Ne pystyisivät nopeasti alentamaan syövän hoitoon kuluvia varoja, jos syöpään olisi keksitty lääke. Onko Kanada, Englanti, koko EU ja USA mukana salaamassa syöpähoitoa muulta maailmalta, jotta näiden maiden lääkeyhtiöt eivät menettäisi voittojaan?

Jos hoito syöpään olisi keksitty, se ei voisi olla niin kaikenkattava kuin salaliittoteoreetikot väittävät. Veisi vuosia tutkia, kuinka tehokas hoito on yhteen syöpään ja missä syövän vaiheessa se tehoaisi. Onko hoito tehokas syövän varhaisvaiheessa vai estääkö se vaarallisten etäpesäkkeiden synnyn? Entä sitten ne joille hoito aiheuttaa sivuoireita ja ne joihin hoito ei tehoa. Täydellinen 100 % tehoava hoito, jolla ei ole mitään sivuoireita on varsin utopistinen. Mikä tahansa oikea läpimurtohoito kertoisi meille itse syövästä ja sen luonteesta jotain täysin uutta, mitä tähän asti ei ole parhaat tutkijatkaan osanneet arvata.

Salaliittoteorian kannattajat sivuuttavat sen intensiteetin, millä syöpää tutkitaan. Sille, joka löytäisi hoidon syöpään, se merkitsisi mainetta, kunniaa, rahaa ja Nobelin palkintoa. Parannuskeinon keksiminen syöpään on jokaisen tutkijan unelma. Myös instituutio hyötyisi saamalla lisää lahjoituksia, parempia tutkijoita. Keksivä yritys tienaisi joka tapauksessa hurjia summia rahaa, vaikka muut hoidot jäisivät pois. Suuri yleisö muistaisi ikuisesti sen yhtiön, joka keksi parannusmenetelmän syöpään. Vaikka uutta hoitoa ei pystyisi patentoimaan, niin markkinointikeinona alkuperäinen keksijä kyllä hyötyisi myös taloudellisesti jopa siinä tapauksessa, että hoito päätettäisiin sosialisoida monessa maassa.

Asiaan liittyy myös inhimillinen tekijä. Vaikka maailmassa on hyvinkin pahoja ihmisiä, niin voisiko todellakin joku pitää vuosia, jopa kymmeniä vuosia salassa hoitoa, joka pelastaisi kuolemalta kenties enemmän ihmisiä, kuin mitä kuoli natsien keskitysleirillä? Tietysti kysymykseen voi vastata kyllä, mutta kuinka todennäköistä tällainen on?

Voimmeko oppia jotain historiasta? 2400 vuotta sitten Hippokrates kuvaili syövän. Uskomushoidoilla on siis ollut tuhansia vuosia aikaa löytää joku luonnonlääke. Mutta tulokset ovat kerrassaan kehnoja. Miksi uskoisin, että että juuri nyt tänä vuonna hoito on löytynyt.

Johtopäätökset. Suuri salaliittoteoria salatusta syöpähoidosta saisi jo väistyä. Toisaalta, kun sellaisen kohtaa niin tietää, että nyt joku yrittää vedättää.

Lisää aiheesta:
cancer treatment watch

Mainokset

Saisinko rokotteen, jossa on adjuvantti?


Adjuvantti on rokotteeseen lisätty aine, joka lisää kehon immuunivastetta rokotteessa olevaa antigeeniä vastaan. Pitkään käytettyjä (yli 70 vuotta) adjuvantteja ovat alumiinisuolat ja -geelit. Rokotteessa, joissa on adjuvanttia tarvitaan vähemmän antigeeniä ja siksi nämä rokotteet aiheuttavat vähemmän sivuoireita ja ovat siksi parempia. Kun minä menen rokotettavaksi, sanon, että saisinko adjuvantillisen rokotteen, kiitos.

Alumiini ei toimi kaikkien antigeenien kanssa. Siksi adjuvanttien kehittely on ollut tärkeä osa parempien rokotteiden saamiseksi. Rokotevastustajat ovat pelotelleet, että juuri adjuvantit aiheuttavat kaiken maailman sairauksia. Persianlahden syndrooman väitetään edelleen johtuneen skvaleenista, vaikka tutkimukset jo vuosia sitten osoittivat muihin syihin. USA hyväksyi viime syksynä myös skvaleenin käytettäväksi lintuinfluenssarokotteessa.

En usko myöskään sikapiikin adjuvantin aiheuttaneen narkolepsiaa. Kanadassa, Ruotsissa ja Suomessa narkolepsiaan sairastuttiin erilailla. Suomessa pahiten. Tämä erilaisuus ei sovi adjuvanttiin, joka tuskin vaihtelee rokote-erästä toiseen. Lisäksi tiedetään, että itse sikaflunssa aiheuttaa narkolepsiaa. Eli viruksessa on jokin, kenties pintaproteiini, joka laukaisee narkolepsian. Ja tuo sama pintaproteiini voi olla myös rokotteessa ja sehän voi vaihdella rokote-erästä toiseen. Luotan siis siihen, että se mikä on todennäköisimmin totta, on myös totuus.
Haluan aina adjuvantillisen rokotteen, jos sellainen on saatavissa.

Valkee Oy teki veronmaksajien miljoonan euron tuella 2 miljoonan euron liikevaidon



Valkee Oy:n tilinpäätöksen 2013/02 mukaan yhtiö sai varonmaksajilta pääasiassa Tekesin kautta viime vuonna 893 455 euroa. Tämän tuen avulla Valkee Oy onnistui kehittämään vain 1 941 119 euron liikevaihdon. Kun Valkee Oyn liikevaihto vuonna 2012 oli 1 428 809, niin yhteiskunnan massiivisella panostuksella liikevaihtoa saatiin kasvatettua vain 512 310 eli vähemmän kuin mitä myönnetty tuki oli.

Mihin veronamaksajien rahat oikein menevät? Valkeen laite on erittäin yksinkertainen. Se ei sisällä mitään huippuelektronikkaa, vain kaksi led-valoa, virtalähteen, ajastimen ja kotelon. Valkeeta on tuettu jo neljä vuotta, kuinka monta vuotta yhden yrityksen tukeminen voi jatkua ja kasvaako tukipotti taas tänäkin vuonna?

Pakurikääpä ei tehoa syöpään


Kun etsitään vaikkapa syöpään tehoavaa molekyyliä, tehdään usein kokeita petrimaljalla, koeputkissa ja rotilla. Sadoillatuhansilla aineilla on löydetty näissä kokeissa syöpäsolujen kasvua hillitsevää vaikutusta. Meillä ei kuitenkaan ole sataatuhatta syöpälääkettä, koska pelkkä petrimaljalla tehty tutkimus ei vielä kerro mitään. Tutkimus jatkuu petrimaljakokeesta edelleen. Yhtä lääkemolekyyliä varten käydään läpi yli 10 000 turhaa yritystä. Lopullinen varmuus lääkkeen tehosta saadaan kliinissä kokeissa oikeilla ihmisillä ja oikeilla syöpäpotilailla. Samalla selvitetään onko lääkkeellä vakavia haittavaikutuksia.

Uskomushoidoissa nostetaan järjestelmällisesti esiin aina uusia aineita, jotka ovat selvinneet ensimmäisestä koeputkitestistä. Sitten ihmisiä aletaan huijaamaan esittämällä, että uskomustökötti, kuten esimerkiksi pakuri tai graviola on tehokas syöpälääke. Syöpäsairasta jymäytetään uskomaan, että yhdessä syöpälääkkeiden kanssa saadaan parempi tulos. Uskomushoitojen kiivas hinku väittää jotain uutetta syöpään tehoavaksi johtuu myös siitä, että jos kerran tuote tehoaa syöpäänkin, niin totta kai se tehoaa silloin niihin lukuisiin muihinkin vaivoihin, sillä syöpä on sairauksien kuningas.

Syöpiä on monenlaisia. Siksi on monenlaisia syöpälääkkeitäkin ja sädehoito- ja leikkaustaktiikoita. Ei siis ole uskottavaa, että noin vain löytyisi yksi aine tai kasvi, joka tehoaisi kaikkiin syöpiin. Mutta kun potentiaalisia asiakkaita ei haluta rajata vain vaikkapa rintasyöpätapauksiin, niin uskomushoidoissa ei koskaan rajata mitään syöpää aineen vaikutuksen ulkopuolelle. Tämä tarjoaa helpon tavan hoksata, milloin on huuhaa helppoheikit liikkeellä. Kun jonkin väitetään parantavan kaikki syövät, niin kyse on aina huijauksesta.

Pakuria koskevat syöpäsolujen kasvua laboratoriossa käsittävät tutkimukset on tehty muutamalla syöpäsolutyypillä. Tutkimusten yleistäminen kaikkiin syöpäsoluihin on tietenkin epätieteellistä. Ja miten syöpäsolut sitten tuhoutuvat todellisuudessa ihmisessä on kokonaan toinen juttu. Pahimpia jymäytyksiä on väittää, että pakurilla on etuja tavallisiin syöpähoitoihin verrattuna siinä, että pakuri tuhoaa vain syöpäsoluja, mutta ei tavallisia soluja. Nykytutkimuksen valossa voidaan sanoa, että pakurissa on laboratorio-oloissa syöpäsolujen kasvua estäviä aineita. Mutta onko aineita vain yksi ja vai koko joukko yhdessä, on epäselvää. Ei myöskään tiedetä, millä pitoisuudella vaikutus saadaan aikaan ja kuinka tehokkaasta kyvystä on kyse.

Syövällä leikkivät vastuuttomat luotaistuotekauppiaat eivät pysty perustelmaan väitteitään tieteellisillä kirjoituksilla, mutta he pystyvät harhauttamaan mahdollista riistettävää uhriaan niin sanotuilla ”pitkillä listoilla”. Tieteessä viitaustapa on sellainen, että tiettyä väitettä perustellaan aina tarkasti juuri tietyllä tutkimuksella. Pakurikääpäkauppiaat kuitenkin erottavat väitteet omaksi epätieteelliseksi jorinaksi ja liittävät sitten loppuun pitkän listan viitteitä enemmän tai vähemmän tieteellisiin artikkeleihin tai kirjoituksiin. Vitsi on siinä, että esitettyille väitteille ei löydy pitkästä listasta mitään näyttöä, mutta kun uhrit eivät kuitenkaan tarkista viitteitä, niin asialla ei ole merkitystä. Listoihin ujutetaan asiaan täysin liittymätöntä materiaalia esimerkiksi toisista sienilajeista. Samalla tarjotaan amatööreille mainio mahdollisuus tehdä itse ne virhepäätelmät, joita kauppias haluaa uhrinsa tekevän. Jos petrimaljalla pakuriuute on tappanut syöpäsoluja, niin uhrit tekevät sen virhepäätelmän, että totta kai sillä nyt sitten on edes jotain tehoa tähän minunkin syöpääni. Ei tehoa. Rottakokeista ei voi päätellä mitään. Koeputkikokeista ei voi päätellä mitään. Petrimaljakokeesta ei voida päätellä mitään.

Pakurimössökauppiailla näyttää olevan ongelmia myös sen suhteen, onko ainetta tutkittu vai ei. Usein kerrotaan, että koska lääkeyhtiöt eivät voi patentoida tätä syöpälääkettä, ne eivät tutki sitä. Samalla unohdetaan, että yliopistot tekevät lääkeyhtiöistä riippumatonta syöpätutkimusta esimerkiksi Suomessa Suomen Akatemian tai eri syöpäsäätiöiden rahoittamana. Mutta tietenkin tutkimus kannattaa suunnata sinne, missä on todennäköisimmin odotettavissa tuloksia. Toisaalta toisessa yhteydessä sanotaan, että pakurista on tuhansia tutkimuksia, millä viritellään sitä uskomusta, että tuote olisi erittäin laajasti tieteellisesti tutkittu. No onko sitä tutkittu vai ei? Hakusana ”inonotus obliquus” löytää PubMedistä 113 viitettä.

Pakuria ei ole tutkittu tieteellisesti ihmisellä, joten kaikki väitteet sen mahdollisista terveysvaikutuksista ovat puhtaasti teoreettisia mukaan lukien väitteet syövästä, diabeteksesta ja sydänsairauksista. Voi myös esiintyä sellaisia haittavaikutuksia, joista ei vielä tiedetä mitään. Muut sienet, jotka sisältävät beettaglukaania, voivat aiheuttaa suun ja kurkun kuivumista, nenäverenvuotoa, kutinaa, vatsavaivoja ja verisiä ulosteita.

Iso numerot tuntuvat vakuuttavan ihmisiä. Siksi pakuristakin kerrotaan isoja numeroita, mutta pysähtyykö kukaan miettimään, mitä nämä isot numerot merkitsevät pakurin syöjän kannalta? Iso numerot alkavat siitä, että pakuri on tunnettu jo tuhansia vuosia (yli 5600 vuoden takaa). Aktiivisia ainesosia on valtava määrä (215 fytoravinnetta, massiivinen määrä sinkkiä). Tieteeellisiä tutkimuksia on aivan valtavasti (1600). Antioksidanttilukema on huippusuuri (SOD 36,557), Orac luku (52,452). Suuri osa näistä luvuista on peräisin copy/paste kirjoittelusta vailla tarkistettua lähdettä ja kun asiaa penkoo tarkemmin luvut ovat peräisin varsin luovasta kirjoittelusta. Virheellinen tieto kopiodaan yhdelle nettisivulle, siten toiselle… ja niin edelleen. Alkuperäisiä tutkimustuloksia on vaikea löytää ja ymmärtää, koska ne on kirjoittettu venäjäksi ja kiinaksi.


Nykysin tieto pakurin hienoista ominaisuuksista leviää toisilta saatujen vihjeiden avulla, jotka muuttuvat matkalla kuin lasten leikissä ”rikkinäinen puhelin”.

En ole millään onnistunut löytämään lähdettä tiedolle, että pakuria olisi käytetty 4600 (tai 5600) vuotta sitten. Tuohon aikaan oli aika vähän kirjoittelua, lähinnä Egyptissä, mutta ei pakurin esiintymisalueella napapiirin tuntumassa. Pakuria ei myöskään mainita vanhimassa tunnetussa kiinalaisessa yrttilääketekstissä ”Shen Nong Ben Cao Jing”.  Esimerkiksi tämä pakurikauppias väittää, että 5600 vuotta sitten Italian alpeille jäätyneen retkeilijän, “lääkelaukusta” löydettiin pakurikääpää. Kyseessä on legendaarinen 5300 vuotta vanha Ötzi jäämies, jonka jäätyneet jäännökset löydettiin 1991. Hänen mukanaan oli kaksi sientä ‪Piptoporus betulinus ja Fomes fomentarius, (pökkelökääpä ja taulakääpä), mutta ei suinkaan pakuria. Pakurista muistetaan aina kertoa, että sitä on käytetty satojen vuosien ajan Venäjällä syöpälääkkeenä. Mutta miksi Venäjälläkin oikeat syöpälääkkeet ovat syrjäyttäneet pakurin? Koska pakuria on käytetty perinteisesti, niin siitä seurasi se kauppiaiden kannalta hyvä juttu, että sen turvallisuutta ei tarvinnut osoittaa EU-säädösten mukaisesti.

Pakurin toksisuutta ei ole laajasti tutkittu. Mutta kun kansa on sitä Venäjällä syönyt, niin siitä voi päätellä, että sieni ei ole tappavan vaarallinen. Itse en syö mitään tutkimatonta sientä sen jälkeen, kun mustarouskusta löytyi syöpää aiheuttava karsinogeeni nekatoriini ja entisen kauppasienen syöntiä ei enää suositeltu. Koska sienet keräävät radioaktiivisuutta olisi hyvä, jos valmistajat tutkisivat pakurivalmisteensa strontium-137 pitoisuuden ennen tuotteen laittamista myyntiin.

Pakurilla on eri ominaisuuden sen mukaan, mistä se on korjattu. Tukimukset on tehty Siperian ja Kiinan pakurista, jotka kasvavat ankarissa oloissa. Joskus tutkijat käyttävät kasvatettua pakuria, mutta sen ominaisuudet sitten eroavat villistä pakurista todella paljon. Mitä Suomesta kerätty pakuri oikein sisältää?

Tieteelliset tutkimukset on usein tehty uuttamalla pakuria alkoholilla. Myös pitkää keittoa paineastiassa on käytetty ja muita monivaiheisia uuttomenetelmiä, jolla mahdollisimman paljon aineita saadaan irti. Pakuria käytetään enimmäkseen kuitenkin siten, että kuivatusta pakurista keitetään teetä. Tällöin kaikki ne aineet, jotka eivät liukene veteen vaan vain alkoholiin, jäävät pois teejuomasta. Tieteelliset tutkimustulokset eivät siis koske tällätavalla valmistettua pakurijuomaa, mutta silti pakurikauppiaat vetoavat näihin alkoholiuuttotutkimuksiin. Esimerkiksi betuliinihappo ei liukene veteen.

Ruuan tai lisäravinteen antioksidenttitehoa voidaan kuvata ORAC-luvulla (Oxygen Radical Absorbance Capacity).  Orac-asteikko yhdistelmä ORAC-tehosta sekä veteenliukenevista (ORAC-hydro) että veteenliukenemattomista (ORAC-lipo) jotta voitaisiin verrata tavanomaisia ruoka-aineita ja niiden antioksidanttitehoa. Pakurilla voi olla hyvinkin korkea ORAC- luku riippuen siitä, mistä se on kerätty, minkälaisissa oloissa se on kasvanut ja miten se on prosessoitu. On väärin sanoa, että pakurilla on noin vain korkea ORAC-luku.  Pakurin ORAC-luvut vaihtelevat suuresti. Koska pakuri on luonnontuote, sen koostumus vaihtelee erä erältä. ORAC-menetelmä hylättiiin vuonna 2012, koska luvun ja biologisen aktiivisuuden välille ei löydetty tieteellistä näyttöä. Monia ORAC-arvoja ei ole mitattu riippumattomissa laboratorioissa ja voivat johtaa siksi kuluttajia harhaan. Jos pakuria syö sellaisenaan, niin sillä ei ole lainkaan antioksidenttista vaikutusta, koska kuten muutkin sienet, pakuri on vaikeasti sulavaa ihmisen ruuansulatuksessa. Antioksidanttiparadoksi tarkoittaa siitä, että vaikka hedelmät ja vihannekset ovat yhteydessä kuolleisuuden, sydäntautien ja syöpien vähenemiseen, antioksidanttiravintolisät eivät juurikaan näytä auttavan.

Pakurin yhteydessä törmää myös toiseen lyhenteeseen SOD (SuperOxideDismutases). Se mitä lisäainekauppiaasi ei kerro on, että SOD:tä on turha ottaa suunkautta ellei kyseessä ole ajoitettu kapseli tai pilleri. SOD nimittäin tuhoutuu mahassa ennen kuin se ehtii ohutsuoleen imeytymään. Pakurikauppiaat mielellään ilmoittavat SOD arvon. Useimmiten se on hatusta vetäisty, sillä harva kauppias viitsii maksaa ja teettää tutkimuksen omasta tuotteestaan. SOD arvoksi esitetään usein 36,557. Tarkka lukija huomaa, että luvusta puuttuu yksikkö. Grammaa kohden, 100 grammaa kohden vai litraa kohden?

Lähdeaineistoa, jota on syytä lukea kriittisesti, sillä kirjoittaja esimerkiksi kirjoittaa ”monet tutkimukset”, kun tutkimuksia on kaksi ja kaikkia viitattuja tutkimuksia ei löydy lähdeluettelosta. Mutta data lienee oikein ja kirjoitus on julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä.

Lääkärilehti tyrmää pakurin käytön syövässä.

Pakurin markkinoinnissa ei saa esittää minkäänlaisia terveysvaikutuksia, koska pakurikäävälle ei ole mitään hyväksyttyä terveysväitettä.

Graviola ei tehoa syöpään


Graviolajuomaa

Syöpäsairaat etsivät epätoivoisesti mitä tahansa parannuskeinoa. Vaikka monien syöpäsairauksien ennuste on viime vuosina huomattavasti parantunut uusien ja parantuneiden hoitokeinojen takia, syöpädiagnoosi pelottaa aina. Et voi etukäteen tietää kumpaan ryhmään kuulut: niihin, jotka paranevat vai niihin, jotka kuolevat. Syöpäsairaat ovat erittäin houkutteleva kohderyhmä huijareille. Ihmisryhmä, joka on valmis kokeilemaan mitä tahansa mihin hintaan tahansa, jos se vain parantaa syövän, voi osottautua kultakaivokseksi. Syöpäsairaiden huijaaminen on kuitenkin erittäin törkeää ja alhaista toimintaa. Siksi siihen pitää puuttua eikä vain kohauttaa olkapäitään. Syöpäsairailla rahastavat ovat ihmisinä ihmiskunnan alinta kastia.

Olen tässä kirjoituksessa pari vuotta sitten käsitellyt graviolaa ja perättömiä väitteitä tehokkuudesta syövän hoidossa. Ja tässä kirjoituksessa olen kertonut, miten voi käydä, jos uskoo näitä syöpähoitokauppiaita. Graviola on ollut yllättävän luettu kirjoitus ja käytetty hakusana, mikä herätti epäilyn, että joku markkinoi tuotetta Suomessa.

Euroopan unionin alueella saa väittää elintarvikkeista vain sellaisia väitteitä, jotka on etukäteen hyväksytty. Euroopan unioinin alueella sallitut väitteet löytyvät tietokannasta. Graviolaa koskevia väitteitä ei löydy, joten tuotteeseen liittyvät terveysväittämät ovat lainvastaisia.

Näillä Graviola.fi sivuilla esitetään uskomattomia väitteitä graviolasta. Ja se mikä on uskomatonta ei tietenkään ole totta. Sivu alkaa heti väittämällä, että graviola on tutkitusti tehokas syöpälääke. Lääkeen teho pitää tietenkin osoittaa syöttämällä sitä ihmiselle. Graviolaa ei ole kuitenkaan tutkittu syöpälääkkeenä ihmisellä, joten väite on vale. Graviolaa on tutkittu vain koeputkessa ja hiirikoeilla – siis perustelut ovat roskatiedettä.

Graviola.fi -sivuston ylläpitäjä on Testel Oy ja ylläpitäjä on Matti Ylimäki, Espoo (Viestintävirasto).

Hyvän Olon Verkkokauppaa puolestaan pitää Hyvä Olo Group Ay, yhteyshenkilö Timo Rauhanen (Viestintävirasto). Hyvän Olon Verkkokauppa lupaa, että graviolamehua on ostettavissa 21.04.2014 lähtien. ”Graviolasta on löydetty monia erityyppisiä asetogeniinejä ja joillakin niistä on ilmeisesti kyky tuhota syöpäsoluja, vahingoittamatta ympäröiviä terveitä soluja.” Tästä ei pidä tehdä sellaista virheellistä johtopäätöstä, että graviolalla olisi tämä kyky, kun ihminen juo mehua.

Pienimuotoisessa tutkimuksessa, jonka teki 2011 Department of Food Science and Technology , Virginia Tech on todettu, että koeoloissa (koeputkessa ja muutamalla hiirellä) saattaisi olla pientä vaikutusta rintasyöpäsoluihin. Tällaisia tuloksia saadaan usein monestakin muusta aineesta, mutta jatkotutkimuksissa teho osottautuu olemattomaksi tai haittavaikutukset liian suuriksi. Yhtä lääkemolekyyliä kohden tutkitaan keskimäärin 10 000 molekyyliä, ennen kuin mitään löytyy. Tutkijat eivät väitä, että Graviolalla olisi mitään vaikutusta ihmiseen. Rottakokeista on todella pitkä matka lääkkeeksi.

Kumpikin jättää mainitsematta, että Graviolalla on haittavaikutuksia, kuten mahdollisesti lisääntynyt riski saada Parkinsonin taudin oireitaRottakokeessa ei kuitenkaan löydetty toksisuutta. Antimikrobiset ominaisuudet saattavat tappaa hyvätkin bakteerit iholla, emättimessä ja suolistossa, mikä voi johtaa infektioihin pitkässä käytössä. Graviola alentaa verenpainetta, joten sitä ei pidä juoda sellaisten, joilla on alhainen verenpaine. Verenpainelääkkeeksi näistä luonnontuotteista ei ole, koska vaikutus vaihtelee hallitsemattomasti – vaikutus ei ole tasainen, niin kuin oikeilla lääkkeillä.

Mehua juodaan paljon Filippiineillä, joten ei siihen kuole. Mutta miksi Filippiineilläkin esiintyy syöpää?