Äiti tuomittiin omien kätkytkuolleiden lastensa murhasta tilastovirheen takia


Asianajaja Sally Clarkin ensimmäinen poika kuoli äkisti muutama viikko syntymänsä jälkeen vuonna 1996. Kun Clarkin seuraavakin poika kuoli samanlaisissa oloissa vuonna 1998, Clark pidätettiin epäiltynä kahden oman lapsensa murhasta.

Oikeudenkäynnissä kuuluisa lastentautien professori Roy Meadow esitti tilastollisen todisteen. Todennäköisyys sille, että hyvinvoivassa perheessä sattuisi kaksi kätkytkuolemaa on yksi 73 miljoonasta (1:73 000 000). Englannissa sattui yksi kätkytkuolema 8543 vauvaa kohden, jolloin todennäköisyys kahdelle peräkkäiselle kätkytkuolemalle samassa perheessä oli 8543 x 8543 = 73 000 000.

Clark tuomittiin marraskuussa 1999 juryn äänin 10-2 elinkautiseen vankeuteen. Media laajalti pilkkasi häntä lapsenmurhaajaksi ja humalahakuiseksi juomariksi.
”Meadowin lain” mukaan, jonka hän julkaisi arvostetussa kirjassa ”ABC of Child Abuse”, yksi lapsen kuolema on tragedia, toinen epäilyttävää ja kolmas murha, ellei toisin todisteta. Meadowin lain olivat hyväksyneet lääkärit, lakimiehet ja poliisi.

Mikä jutussa mättää?

Ensin kiinnittää huomiota siihen, että todennäköisyys kahdesta peräkkäisestä kätkytkuolemasta vaikuttaa todella pieneltä, lähes mahdottomalta tapahtumalta. Meadow kuvaili asiaa niin, että Englannissa moinen voisi sattua kerran sadassa vuodessa. Sitten voi juolahtaa mieleen ajatus, että kyllä kahden oman lapsen surmaaminenkin on aika harvinainen sattumus.

Jos noppaa heitetään kaksi kertaa peräkkäin, niin mahdollisuus saada kummallakin kerralla numero 6 on 6 x 6 = 36, siis yksi kolmestakymmenestä kuudesta. Tämä edellyttää, että edellinen nopanheitto ei vaikuta seuraavaan nopanheittoon toisin sanoen nopanheitot ovat riippumattomia toisistaan. Mutta hetkinen, ovatko kätkytkuolemat riippumattomia toisistaan?

Voihan hyvinkin olla, että kätkytkuoleman taustalla on tuntemattomia geneettisiä- tai ympäristötekijöitä, jotka altistavat kätkytkuolemalle, niin että toinen tapaus perheen sisällä tulee paljon todennäköisemmäksi. Itseasiassa helmikuussa 2001 Manchesterin yliopiston tutkijat löysivät kätkytkuolemageenin, vain kaksi vuotta tuomion jälkeen. Salfordin yliopiston matematiikan professori Ray Hill käytti laajaa tilastoa Englannin kätkytkuolemista ja päätteli, että ensimmäisen kätkytkuoleman jälkeen toisesta tulee huomattavan paljon todennäköisempi, 10-22 kertaisesti. Hill laski kaksoiskätkytkuoleman todennäköisyydeksi 1:130 000.

Syyttäjän virhepäätelmä

Syyttäjän virhepättelmä lienee tavallisin tilasto- ja argumentointivirhe. Virhepäätelmän tiedetään useita kertoja johtaneen jälkikäteen virheelliseksi katsotun tuomion antamiseen. Jos ensin osoitetaan, että epäilty on jokin todisteen nojalla hyvin epätodennäköisesti syytön ja jos sitten tästä tehdään johtopäätös, että epäillyn täytyy olla syyllinen, niin silloin tehdään syyttäjän virhepäätelmä. Tällainen virhepäätelmä tehdään helposti juuri tällaisessa tapauksessa kuin Sally Clark, jossa on kaksi realistista vaihtoehtoa: kaksoiskätkytkuolema tai murha. Jos jury hyväksyy, että on vain 1:73 miljoonan mahdollisuus, että tapahtuu kaksoiskätkytkuolema ja että siksi on sama mahdollisuus, että Sally Clark  ei ole syyllistynyt murhaan, niin on helppo antaa tuomio.

Tämä päättely on virheellinen. ”Mikä on todennäköisyys, että nämä kaksi kuolemaa ovat luonnollisia?” on epäoleellinen kysymys. Oleellinen kysymys on ”onko todennäköisempää, että nämä kaksi kuolemaa tapahtuivat luonnollisesti vai väkivallan seurauksena”. Jotta jury olisi voinut saada vastauksen tähän kysymykseen, olisi pitänyt myös arvioida, kuinka todennäköisiä vaihtoehtoiset selitykset kuten ”äiti tappaa kaksi ensimmäistä lastaan” ovat ja tätä olisi sitten pitänyt verrata tapaukseen ”luonnollinen kuolema”. Terve järki sanoo, että biologisen vanhemman tekemä kaskoismurha on myös hyvin harvinainen tapaus. Itseasiassa valmistelutuomioistuimessa Professor Emery todisti omien tutkimustensa perusteella seuraavaa toisesta kuolemasta samassa perheessä: 1/3 johtuu harvinaisesta, mutta tunnetusta luonnollisesta syystä, 1/3 voidaan liittää lapsen pahoinpitelyyn ja 1/3 oli todellisia kätkytkuolemia.

Kaksi kolmasosaa kuolemista sattui siis luonnollisista syistä ja 1/3 väkivallan seurauksena. Jos siis katsotaan vain tilastoja, niin todennäköisyys syyttömyydelle oli siis 2:3 eikä 1: 73 miljoonaa eli oli todennäköisempää, että syytetty oli syytön kuin syyllinen.

Monet lehdet raportoivat, että 1:73 miljoonaan laskelma oli todennäköisyys, että Clark on syytön.  1:73 miljoonaa laskelmaa ei siis pidä käsittää todennäköisyydeksi Clarkin syyttömyydestä. Englannissa syntyy 650 000 lasta joka vuosi. Jos todennäköisyys on professori Hillin tarkistuslaskema 1:130 000, niin joka vuosi tapahtuu noin 5 kaksoiskätkytkuolemaa. Jos oltaisiin haluttu laskea todennäköisyys Clarkin syyttömyydelle, juryn olisi pitänyt punnita suhteellista todennäköisyyttä kahden kilpailevan selityksen kanssa lasten kuolemille. Vaikka kaksoiskätkytkuolema on hyvin harvinainen, niin kaksoisvauvamurha on todennäköisesti vielä harvinaisempi, joten todennäköisyys Clarkin syyttömyydelle oli varsin korkea. Hill laski vedonlyöntisuhteen kaksoiskätkytkuolemalle ja kaksoisvauvamurhalle olevan jotain välillä 4,5:1 ja 9:1.

Hill kiinnitti huomiota myös siihen, että Meadow otti huomioon Clarkin perheen kolme avaintekijää, jotka tekevät kätkytkuolemasta harvinaista. Mutta kätevästi Meadow sivuutti tekijät kuten että molemmat Clarkin vauvat olivat poikia, mikä tekee kätkytkuolemasta todennäköisempää. Hill laski todennäköisyyden yhdelle kuolemalle olevan 1:3500 eli paljon suurempi kuin Meadownin 1:8500. Jos pariskunta on hyvinvoiva, vakaassa parisuhteessa eivätkä tupakoi, niin silloin syytäjän väitteen mukaan luonnollisen kuoleman mahdollisuus on voimakkasti vähentynyt ja epäsuorasti, että mahdollisuus siihen, että kuolemat olivat murhia, on voimakkasti lisääntynyt. Hill huomauttaa, että tämä kuvio on täysin väärä, koska samat tekijät, jotka vähentävät perheen riskiä kätkytkuolemiin vähentävät myös riskiä murhaan.

Clark vapautettiin vankilasta kahden vetoomustuomioistuimen käsittelyn jälkeen vuonna 2003 kolmen vankilavuoden jälkeen. Sitten käynnistettiin satojen vastaavien jutujen läpikäyminen. Kaksi muuta, jotka oli tuomittu lapsiensa murhasta, Donna Anthony ja Angela Cannings saivat tuomionsa peruttua ja he vapautuivat vankilasta. Trupti Patel, jota syytettiin kolmen lapsensa murhasta, vapautettiin syytteistä. Kaikissa näistä tapauksissa, Roy Meadow oli todistanut monen kätkytkuoleman epätodennäköisyydestä samassa perheessä, vaikka hänellä ei ole mitään tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan koulutusta.

Poliisin tytärtä, asianajajan vaimoa, asianajaja Sally Clarkia kohdeltiin lapsenmurhaajana tylysti vankilassa. Hän ei koskaan toipunut traumaattisesta kokemuksesta, vaan kuoli vuonna 2007 alkoholimyrkytykseen.

Tuomio

Vetoomustuomioistuimen vapauttava päätös

Matematiikan professori kiinnitti huomiota Sally Clarkin tapauksen tilastollisiin virhepäätelmiin vuonna 2002

Matematiikan professori kiinnitti huomiota Sally Clarkin tapauksen tilastollisiin virhepäätelmiin vuonna 2002

Mainokset

5 thoughts on “Äiti tuomittiin omien kätkytkuolleiden lastensa murhasta tilastovirheen takia

  1. Suomessa on ainakin yksi vastaavanlainen tapaus. Noin kymmenen vuotta (tai vähän kauemmin) sitten Pohjois-Karjalassa yksinhuoltajaäiti vangittiin, kun jo toinen lapsi koki kätkytkuoleman. Nainen lojui kuukausia tutkintavankeudessa, kun poliisi lääketieteellistä apua käyttäen tutki asiaa. Sitten syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen epäillystä taposta – asia ei siis edennyt oikeussaliin Kaikki aineisto vaan määrättiin salaiseksi 60 vuodeksi. Tietääkseni eräs lehti lähestyi naista jutuntekomielessä, mutta siitä ei ole kuulunut mitään.

  2. Päivitysilmoitus: Yksi lapsikuolema tragedia, toinen lapsikuolema epäilyttävää, kolmas lapsikuolema murha. Onko näin? | Roskatiede

  3. Ihmiset, jotka kuvittelevat, että tilastotodennäköisyyksillä voidaan todistaa jotain, tulisi sulkea elinikäiseen tahdonvastaiseen hoitoon. Varsinkin jos he toimivat jotenkin päättävässä asemassa, heidän harhaisuutensa on vaaraksi ympäristölleen.

    Tässä on tietenkin se ongelma, että Suomessa mt-puolen resurssit saattaisivat sen jälkeen kulua lähes vain terveyskeskuslääkärien hoitamiseen. Terveyskeskuksia kun kutsutaan arvauskeskuksiksi juuri niissä käytettyjen tutkimuskäytäntöjen takia, eikä niistä käytännöistä harvinaisimpia suinkaan ole tilastotodennäköisyyksien käyttäminen diagnosoitaessa. Jpkainen täysjärkinen ihminen tietysti ymmärtää, mikä looginen ongelma siihen sisältyy, mutta omasta mielestään luulosairaiden, psykosomaatikkojen ja mielenterveyshäiriöisten loppuunkiusaama kyynistynyt pas.., tuota läjä… tarkoitan ammattilainen ei mitenkään stressaantuneilla aivoillaan ymmärrä enää käsitettä kehäpäätelmä, kuten ei tietysti hänen Pihtiputaalla asuva mummonsakaan, joka diagnosoi omat sairautensa AstralTV:n avulla ja edustaa asiantuntijalle keskimääräistä potilasta siksi, että mummonsa tämä asiantuntija on sentään tuntenut koko ikänsä.

    Blogissa kuvattu tapaus taas on aika tyypillinen aikamme mediakohu. Ensin tehdään tyhmyys, jota aiemmin ei olisi voitu tehdä siksi, että se yksnkertaisesti vain on liian tyhmää, ja sitten sitä puidaan mediassa vuosikausia. Mitä suurempi inhimillinen tragedia tyhmyydellä saadaan aikaiseksi, sitä paremmin se myy. Blogit ja nettipalstat täyttyvät Halla-ahomaisesta pseudoälykkäästä mälväämisestä.

    Kirsikkana kakun päällä vielä tämä matematiikan professori Hill, jonka etunimi ei näköjään ole Benny, vaikka pitäisi, rahasti oman osuutensa. Sen sijaan, että olisi julkisesti kysynyt, mikä osa ”Meadownin syndroomasta” kärsivän rohvessyöri Royn aivoista puuttuu, kun hän ei ymmärrä tilastomatematiikan oleellisinta perusasiaa, joka on niin yksinkertainen, että jokainen normaalisti kehittynyt 5-vuotias lapsikin käsittää sen, ihan luonnostaan, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan mitään tilastomatematiikasta: todennäköisyydet päätellään vain ja ainoastaan tapauksista, josta syystä yksittäisistä tapauksista ei voida päätellä yhtään mitään koskaan missään todennäköisyyksien perusteella. Tämä on ainoa pointti, joka tässä jutussa olisi koskaan tarvinnut tuoda esille. Kaikki nämä lasketut todennäköisyydet ovat tietysti kiinnostavaa nippelitietoa, jota tämän alan tilastoihin perehtymätön harvemmin saa nähtäväkseen, mutta varsinaisen käsillä olleen tapauksen kannalta kaikilla näillä laskemilla on pelkästään viihdearvo.

    Näitä juttuja lukiessa voi vain vakuuttua siitä, että käänteinen Flynnin efekti on totta. Tosin tutustumiseni internettiin, tai lähinnä sinne tuotettuun sisältöön, on vakuuttanut minut tästä jo aikoja sitten. Mutta jotenkin on jo hieman liian irvokasta, että sellainen titteli kuin lastentautien professori näyttää Brittein maalla tarkoittavan sitä, että kyseinen professori on älyllisesti lähinnä lapsen tasolla. Puistattavaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s